Suomen Itsenäisyyspäivä Newtonissa

Yöllä oli satanut lunta yli viisi senttiä. Kun avasimme ikkunaverhot, sisään paistoi hohtavilta hangilta heijastuva auringonvalo. "Mä haluan heti lähteä ulos!" kiljaisi E ja pinkaisi etsimään päälleen ulkovaatteita. Joulukalentereiden luukut jäivät avaamatta, aamupalan syömisestä puhumattakaan, kun E ja Iso-O ryntäsivät pihalle ulko-ovi auki jääden. E yritti tehdä pakkaslumesta lumipalloja, ja Iso-O teki etupihalle lumienkelin. Pikku-O nousi huonolla tuulella, ja on ollut kyyrmeissään koko päivän muutenkin, mutta isosisarusten lähteminen ulos oli pienelle liikaa. Oli aivan pakko pukea hänetkin pihalle, sen verran äänekäs oli protesti. Ulkona oli todella kaunista. Isot puut ja talot olivat valkoisen lumen peitossa, ja lämpötila sopivasti asteen verran Celsius-pakkasella. Valkoinen hanki oli pian täynnä jalanjälkiä. Puuro sai rauhassa hautua kattilassa yli tunnin verran.

T yritti löytää perintönä edellisiltä suomalaisilta siirtyneille Suomen lipuille sopivan näkyvän paikan. Täydellistä paikkaa ei löytynyt, mutta pientä Itsenäisyyspäivän tunnelmaa saimme kuitenkin aikaiseksi, kun lippu löysi paikkansa autotallinoven väliin tukikepistään kiinnitettynä. Ja aamupalapöytäämme koristi pöytämallinen Suomen lippu. Kauan hautunut puuro sai E:n sitä jopa kehumaan. Iso-O ei tähän iloon tänäänkään yhtynyt.

Itsenäisyyspäivän menu ratkesi maitogallonan jäätymisen vuoksi hieman epätyypilliseksi. Paistoin monta tuntia lettuja, ensin porkkanaversioita ja lopuksi pinaattisia. Ne maistuivat tuoreeltaan hyvin kaikille muille paitsi E:lle, joka ei muutenkaan ole lettujen ystävä. Huomenna jatkamme täytetyillä letuilla; 28 pinaattilettua odottaa vielä syöjäänsä jääkaapissa (gallonasta maitoa tulee aika iso lettutaikina).

Linnanjuhlat jäivät katsomatta Yle Areenan toimimattomuuden vuoksi. Pian alkaa olla sopivan hämärää kynttilöiden sytyttämiseksi. Sen taidamme vielä tehdä ennen iltatoimia ja valmistautumista jälleen uuteen kouluviikkoon.