Itsenäisyyspäivän jälkeen saimme nauttia kauniista talvesta tähän aamuun saakka (yhteensä 3,5 päivää). Aamusta vielä satoi sakeasti lunta, mutta pakkasta ei enää ollut. Iso-O:n preschoolin aikaan lumisade muuttui silkaksi vedeksi, ja sen jälkeen onkin kirjaimellisesti kahlattu loskassa. Siellä täällä näkyi pieniä pickup-mallisia autoja minimaalisilla auroilla varustautuneina, mutta nekin keskittyivät autoteiden putsaamiseen. Kävelytiet jäivät auraamatta. Ne toki ovat niin kapeita, ettei sinne aura-autolla asiaa olekaan. Vai mistä löytyisi alle metrin levyinen auto, joka kykenisi ohittamaan kävelytien yhtäkkiset 10cm levyiset kaventumat? Meille auraamattomuudesta tuli harmia sekä Pikku-O:n kärryä Iso-O:n preschoolille työntäessä että varsinkin pyörinemme E:a koulusta hakiessamme. Olimme alusvaatteisiin saakka märkiä kaikkien hakureissujen jälkeen.
Alkuviikon lumen ja valoisuuden aiheuttama positiivinen tunnelma on latistunut yhdessä kelin kanssa. Saimme suru-uutisia Suomesta; menetimme jälleen yhden läheisemme. "Tämä on ollut kyllä huono päivä", sanoi E jatkaen:"Ensin isi oli vihainen, sitten koulussa ei päästy kaatosateen vuoksi ulos, kotona ei voitu olla [aiemmin sovittua] lumisotaa, ja P-mummi kuoli". Tuntui hyvältä, että E kutsui P:a mummiksi, vaikka muuten rinnastus vähemmän vakaviin asioihin olikin kömpelöä. Jaksamista toivon koko P:n perheelle!
Lumi taitaa meiltä nyt mennä. Sähköpostiin kuitenkin tuli jo varoitus siitä, että jokin päivä saattaa koulu sulkeutua keliolosuhteiden vuoksi. Mielenkiinnolla jäämme ilmoitusta odottamaan. Millainen on se keli, joka meidät kotiin jättää?
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.