Juhlaa ja juhlaa

Suomi-koulun joulujuhlaa vietettiin eilen lauantaina Lucia-kulkueen, joulupukin, ja mikä parasta, lasten omien esitysten siivittämänä heti koulutuntien jälkeen. Ensin Pikku-O esitti ryhmänsä kera "Tuiki, tuiki tähtönen"-laulun leikkeineen. Esityksessä vanhemmat lauloivat, ja pienet seisoivat tai istuivat sylissä yleisöä tuijottaen. Etukäteen kotona Pikku-O oli laulanut laulun heleästi ajoittain nuotilleen oikein (sanoitus jätetään tässä huomiotta); lauluun liittyvä leikkikin onnistui. Ehkä tilanne oli niin vieras, että lavalla tuli sitten vain seisoskeltua kasvot vakavina. Iso-O lauloi ja esitti hienosti oman ryhmänsä kanssa "Kuningasjumpan", vaikka etukäteen hieman jännittikin, ja E rumpua paukuttaen "Vesilaulun". Viimeisimmästä Omppu-lehdestä löytyy kiinnostuneille tarkempaa tietoa syksyn tapahtumista ja takasivulta joulujuhlan ohjelma.

T sai palautettua yhden isoimmista kirjoitustehtävistään perjantaina, joten tästä helpottuneena oli mahdollista ajatella hetken jotain muuta ennen ensi viikon loppurutistusta. Kun vielä saimme äitinsä puolelta suomalaisen, mutta täällä syntyneen ja kasvaneen high school-opiskelijatytön lapsiamme katsomaan, oli syytä juhlaan meilläkin. Kävimme alkuun kuuntelemassa viidellä eri kielellä (latina, ranska, espanja, portugali ja italia) esitetyn jouluteksteihin perustuvan yhdeksän kappaleen kokoelman Boston Collegen St Ignatius of Loyola-kirkossa. Oli ihana istua kirkonpenkissä ilman jatkuvaa pienten ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista. Jatkoimme konsertin jälkeen T:n jo vuoden takaisella reissullaan huomioimaan italialaiseen ravintolaan "Tartufo", joka sijaitsee mukavasti Newtonin keskustassa. Ravintola menee virallisesti kiinni kymmeneltä, mutta minkäänlaista kiireentuntua emme omalta tarjoilijaltamme kohdanneet, vaikka saavuimme vasta yhdeksän jälkeen. Saimme rauhassa tehdä tilauksemme, ja tilata haluamamme määrän ruokalajeja. Emmekä suinkaan olleet viimeiset asiakkaat lähtiessämme pois yhdentoista aikoihin. Söimme rauhassa ja hyvin. Tarjoilijamme oli hauska englantia murteella ja vähän sinnepäin puhuva mies, joka kertoi muuttaneensa Romaniasta Yhdysvaltoihin viitisen vuotta aiemmin täysin ummikkona kielen osalta. Nyt hän työnteon lisäksi opiskelee valtionyliopistossa. Tietämättä T:n opinahjoa, hän rinnasti puheessaan Boston Collegen Harvardiin opiskelutulosten ja -kustannusten osalta. Hyvä T:n yliopisto!

Lapsilla oli mennyt sen verran mukavasti A:n kanssa, että saimme lupauksen uudestakin vahtimiskeikasta. Pikku-O oli nukkunut koko ajan, ja isommillekin oli riittänyt kaksi iltasatua; ensin suomenkielinen Tatu ja Patu Helsingissä, ja sitten englanninkielinen tarina kirjaston kirjapinostamme. Ilo oli meidän puolellamme! Kiitos, A!