Kiitospäiväviikko

Thanksgiving on tärkeä juhla ja tyypillisesti miniloma, jolloin lähdetään tervehtimään sukua kauempanakin. Lapsille se on tarkoittanut neljän päivän hengähdystaukoa pitkistä koulupäivistä, T:lle lähinnä lisääntynyttä kiirettä lasten kotonaolemisen, omien opiskelijoiden kirjoitusten korjaamisen, ja suomalaisen joulukirkon suunnittelun vuoksi, ja minulle melko tavanomaista viikonloppumaista työpäivää sillä erotuksella, että sairaala tarjosi työntekijöilleen varsin kelvollisen Kiitospäivänaterian jälkiruokineen. Itse Thanksgiving-päivänä, joka on aina torstai, T ja lapset pääsivät taas Westborough:in suvun yhteiselle aterialle, ja iltapäivä oli sujunut käytännössä samalla sapluunalla kuin pari edellistäkin vuotta. Minuakin odotti kotona T:n kokoama päivällislautanen sekä monta erilaista jälkiruokamakupalaa. Nam. Lapset olivat saaneet mukaansa oudot kalkkunapäähineet. Selvästi hauskaa oli jälleen ollut.

Ennen minilomaa T kävi tapaamassa Iso-O:n opettajaa, jolla ei ollut mitään negatiivista sanottavaa. Iso-O on matematiikassa, lukemisessa ja kirjoittamisessa paljon edellä toisen luokan tavoitteita ja auttaa mielellään muita. Kun toisen luokan kokoonpanoja oli rustailtu, olivat kolme opettajaa keskustelleet siitä, kuka saa Iso-O:n luokalleen. Oi, äidin sydäntä lämmittää. Hän kuulemma myös huolehtii tavaroistaan mallikkaasti, mikä on kyllä hirveän vaikea uskoa. Teidän pitäisi nähdä, jotta uskoisitte, sillä tätä on vaikea kuvailla. Kun Iso-O tulee koulusta sisään keittiöön, hänen reppunsa sisältö (Lunch Box, juomapullo, kansio, tärkeät paperit koululta kotiin, läksymoniste ym) ja ulkovaatteet leviävät monen neliömetrin alueelle. Kun hieman opastaen tavarat löytävät hieman paremmin paikoilleen, on seuraavan episodin aika. Pesuhuoneen lattialta löytyy epämuotoinen mytty, joka sisältää Iso-O:n kaikki vaatteet yhteenkietoutuneena. Miten on edes mahdollista riisuutua siten? Ja viimeinen, Iso-O löytää lähes aina ja jokapaikassa aikaa piirtämiseen tai muuhun värkkäämiseen. Ennen nukkumaanmenoa hänellä on sitten poikkeuksetta tehtävänä kerätä ympäri lastenhuonetta levinneet paperinpalat, kynät ja silput, jotka ovat syntyneet askartelun seurauksena. Boheemi matami - mutta siis koulussa ilmeisen pärjäävä.

Jos Iso-O onkin runsas ja rönsyilevä, on E aina ollut melkein ylijärjestelmällinen. Laatikko on aina siistissä järjestyksessä ja tavarat löytyvät helposti. Paitsi silloin, kun hän uppoutuu jonkin lukemiseen tai televisionkatsomiseen. Mikään ulkopuolinen asia ei mene jakeluun, ja kaikenlainen ylimääräinen tekeminen tai vierailu jossain tuntuu alkuun hankalalta. Yksi E:n lempisarjakuvia on Diary of the Wimpy Kid. Koska hän ehdottomasti tarvitsi uuden yöpaidan, kävin ostamassa yhden työmatkallani. Kun näin yöasun, jossa oli kuva hieman tympeäilmeisestä pojasta ja toteamus "I am an indoor person", tiesin heti, että se sopii hänelle kuin nakutettu. Ja olin oikeassa. E:n kasvoille ilmaantui leveä hymy, eikä jutusta meinannut tulla loppua:"Tuo poika on sellainen, jonka isä pakottaa sen ulos urheilemaan, vaikka se haluaisi vain olla sisällä pelaamassa tietokoneella". Ööh. Puhutaanko nyt sarjakuvahahmosta vai E:sta itsestään.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä. Jos esikoisen kouluunlähteminen on iso juttu vanhemmille (no ainakin minulle oli), ei kuopuksen vastaava hetki ole kyllä yhtään helpompaa. Meidän miniukkelimme Pikku-O sai Newton Public Schoolin virallisen kirjeen, jossa pyydettiin joulukuun alkuun mennessä ilmoittamaan hänet omaan lähikouluunsa, meidän tapauksessamme Mason-Rice Elementary School:iin. Siskon sanojen mukaan Pikku-O:n täytyy nyt kasvaa reppuaan suuremmaksi. T vei ilmoittautumiskaavakkeen koulunkansliaan, ja nyt vain odotetaan virallista kutsua tulla kouluun arvioitavaksi. Ooh. Kohta meillä on vain kouluikäisiä lapsia. Melkoista.

Black Friday eli Kiitospäivän jälkeinen hullu ostospäivä sujui muilla kotona paitsi minulla, joka olin töissä, ja Iso-O:lla, joka oli neljän tunnin ajan ulkoiluttamassa kaverinsa koiraa. "Kaikilla muilla on koira!" Oma ajomatkani sujui hienosti, kun tie oli tyhjä. Paitsi Natick:in ostoskeskuksen kohdalla, jossa oli niin hirveästi porukkaa, että ajomatkani ajallinen toinen puolisko sujui tätä ohittaessa. Toivottavasti tänään lauantaina on hieman helpompaa. Mukavaa viikonloppua kaikille!