Munuaistauti-jakso

Ja jälleen on uuden jakson kertaamisen aika. Käsittämätöntä, miten aika säntäilee. Tämähän oli jo 5. jakso yhteensä 13:sta. Internship-vuoden puoliväli häämöttää. Vaan tätä jaksoa olisin kyllä jatkanut pidempäänkin. Minullahan oli suorastaan työnulkopuolista elämää. Viikkotuntimäärä liikkui 32 tunnin tietämissä, tosin sekoittavana tekijänä olivat ylimääräiset vapaat ja viikonmittainen loma, mutta kuitenkin. Aikamoisesti erilaisissa tunneissa liikuttiin kuin edellisen jakson aikana.

Samaa jaksoa kanssani suorittivat neljännen vuoden lääketieteenopiskelija E ja toisen vuoden erikoistuja, intialainen R, jonka tunsin jo Milford-jaksoni ajoilta. Nefrologiaan erikoistuvat E ja myöhemmin J jakoivat konsultaatiot meidän keskemme siten, että keskimäärin kerran päivässä kävimme tapaamassa uutta potilasta. Sen lisäksi seurasimme aiempien potilaidemme vaiheita kirjoittaen päivittäin heistä - käsin tietenkin - sen päivän progress note:n. Tapasimme muutamaan kertaan päivässä myös vastuussa olevan erikoislääkärin, jolle tapauksemme esitimme, ja jonka ohjeiden mukaisesti justeerasimme suunnitelman valmiiksi ja sanelimme tekstin, ja keskustelimme potilaan hoidosta vastaavan tiimin kanssa. Omat potilaani olivat tyypillisesti henkilöitä, joilla oli jo jonkinsortin munuaisongelmaa edeltävästi, mutta joiden tilanne akutisoitui jonkin muun sairauden vuoksi. Yli puolet heistä aloitti dialyysin, loppujen kanssa selvittiin nesteytyksen ja nesteenpoistajien tasapainoiluilla. Itse munuaisongelman lisäksi otettiin tyypillisesti kantaa muutamaan muuhunkin munuaisiin liittyvään ongelmaan, verenpaineenhoitoon, hyperkalemiaan, sekundaariseen hyperparatyreoidismiin ja anemiaan.

Potilaskohtaamisten ja yhteisten tapaamistemme lisäksi tiistaisin oli nefrologien oma meeting, jossa sai ruokaa. Kun edeltävästi oli jo ollut sisätautierikoistumisohjelman oma puolipäivän koulutus (tai usein käynnissäolevien seuraavan vuoden potentiaalisten internien haastattelujen vuoksi pitkäkestoinen lounas), oli melkein mahdotonta pysyä hereillä. Varsinkin, kun nämä koulutukset olivat kohdennettu nefrologeille, ei meille yleisemmällä tasolla liikkuville. En silti valita, saatoin ehkä kuitenkin oppia jotain sielläkin toistuvista nuokahteluistani huolimatta.

Valitsin munuaistauti-jakson, sillä kaikki munuaisiin liittyvä on ollut minulle aina jotenkin kauhean haastavaa. Jaksosta oli suunnattomasti apua. En vieläkään ole mikään asiantuntija, mutta alan vähitellen - viimeinkin - ymmärtää, miten vesi ja elektrolyytit liikkuvat ja miten niihin voi vaikuttaa. Hurraa. Näitä taitoja tarvitaan, kun ensi viikolla lähden jälleen osastolle - onneksi kuitenkin toiseen sairaalaan, jonka pitäisi muiden kertoman mukaan olla yliopistosairaalaa kevyempi. Jääpi nähtäväksi.