Hengästyttävää menoa

Kun on vain yksi vapaapäivä, tulee siitä väistämättä aika vilkas. Viime sunnuntai oli sellainen. Ripeän aamupalan jälkeen kävimme kahdella autolla viemässä pikkuautomme ja sen sisällä olleet vanteet rengasliikkeeseen, jossa T hieman aamuäreänä sai sovittua, että haemme auton pari tuntia myöhemmin. T oli harvinaisen lyhytsanainen liikkeessä, ja jälkikäteen selvisikin, että yöunet olivat jälleen kerran jääneet aivan liian lyhyiksi opiskelijoiden korjattavien kirjoitusten vuoksi ja aamukahvi juomatta. Tilanne selvästi korjautui, kun jälkimmäinen tuli hoidetuksi.

Stop and Shop-auto saapui sopivasti lähes samaan aikaan kuin mekin, ja nopean purun jälkeen hyppäsimme kaikki autoon ja sillä kirkkoon. Lapset jupisivat kukin tavallaan, minkä ymmärrän. Harmillisesti pyhäkoulu, johon lapsena pääsi pitkältä tuntuvasta messusta hengähtämään, on täällä vasta messun jälkeen. Sivuhuomiona eräs mieltäni vaivaava asia. Olen vasta täällä alkanut ymmärtää, miten hyvä juttu uskonnonopetus koulussa on. Kun käydään läpi monenlaisia ajatuksia ja kulttuuripohjaa (ainakin me kävimme), jäävät ääriajatukset paljon vähemmälle. Täällä uskontoa ei opeteta kouluissa vaan se jää mitä erikoisempien uskonnollisten yhteisöjen kontolle. Ja niissä ei todellakaan yritetä kannustaa muiden uskontojen ymmärtäjäksi. Ei ihme, että kaikupohjaa monenlaiseen ääriajatteluun löytyy.

Kirkon jälkeen oli mahdollisuus tehdä adventtikransseja aiempien vuosien tapaan. Teimme ulko-oveemme kiinnitettävän valmiiksi ja otimme oksia mukaamme pöytäversiota varten. Nyt nuo oksat odottavat kylmällä etuverannallamme sitä, että joku istuisi hetkeksi alas ja pujottelisi ne metallikehikon ympäri. Ehkä huomenna, kun on vapaapäivä.

Kotona oli aikaa ottaa pikainen välipala, jonka jälkeen Iso-O piti käydä heittämässä kaverinsa luokse leikkimään. Samaan aikaan kävimme poikien kanssa etsimässä revenneiden lakanoiden tilalle uusia. Pojat motivoituivat mukaan, kun samassa kaupassa on kohtuullisen kokoinen leluosasto. On mahdotonta ostaa aluslakanoita yksittäiskappalein; kaikki ovat jonkinlaisissa seteissä. Tyypillisessä setissä on muotoonommellun aluslakanan lisäksi kaksi tyynyliinaa ja yksi suorakulmioksi ommeltu lakana, joka Suomessa olisi aluslakanaksi, mutta täällä peiton kanssa käytetetettäväksi tarkoitettu. No, kai me voimme sitäkin aluslakanana käyttää. Pussilakanoita voi käydä ostamassa vaikka IKEAsta.

Sain perunat kiehumaan ennenkuin oli jo aika lähteä Iso-O:ta hakemaan. Puolin ja toisin tytöt halasivat toisiaan lähdön hetkellä. T grillasi pihvit (keli oli sunnuntaina oikein miellyttävä) ja kasvikset, ja pääsimme pian syömään. Ruoan jälkeen olisi ollut ihana istahtaa hengähtämään, mutta iso pakettipino odotti siirtämistä postipaketteihin. Ilta vierähti tämän äärellä ja nukkumaan pääsin vasta yhdentoista jälkeen.

Tämän yliahkeran sunnuntain jälkeen alkoi uusi viikko meille kaikille. Lasten nelipäiväinen Kiitospäiväloma oli ohi. Sain suru-uutisia heti maanantain päälle. Siskon isolta koiralta oli löytynyt vatsasta iso kasvain ja koko koira oli turvonnut, pystyi vaivoin hengittämään, eikä eläinlääkäri antanut mitään toivoa. Tiistaina se sitten sai armahduksen ja siskon läsnäollessa eläinlääkärin vastaanottohuoneessa otti viimeisen hengähdyksensä. Lasten serkkupojat pääsivät myös hyvästelemään. Kyynelehdin kotona viestin luettuani - meistähän tuli sen kanssa suorastaan ystävät pitkän Suomi-reissuni aikana loppukeväällä.

T kävi kuuntelemassa E:n opettajan paljastuksia. E:lla menee muuten hyvin, mutta huomautusta tuli liian kiireen aiheuttamista kirjoitusvirheistä sekä toistuvista yhteenotoista erään luokan tytön kanssa. Tämä tyttö on sellainen, joka ihastui E:oon jo ekaluokkalaisena, eivätkä kumpikaan oikein osaa tätä asiaa käsitellä. Tyttö härnää E:a, ja E provosoituu. Sitten molempia harmittaa. Yritin puhua E:lle, että antaisi härnäyksen mennä toisesta korvasta suoraan ulos, mutta eipä taida onnistua. Rankkaa, kun toinen on ihastunut ja toinen kokee asiat pelkästään kiusallisena.

Pyysin E:a ja Iso-O:ta kirjoittamaan listaan, mitkä asiat jouluna ovat ns. ykköstoiveita. Iso-O:n paperin otsikko oli: Christmas List. E sen sijaan kirjoitti kirjeen osoitettuna itse joulupukille, mutta kokosi siihen - pyynnöstäni lähinnä -  vain erinimisiä Beybladeja, sillä tiedän niiden olevan tämän hetken juttu pojille. Ajattelin, että siihen tulee muutama nimi, mikä helpottaa minua valitsemaan oikeansorttisia. Olin väärässä. Ilman mallia E kirjoitti reippaasti yli kymmenen toinen toistaan hassumalta kuulostavaa nimeä täysin oikein kirjoitettuna. Ok, myönnän, olen pudonnut kärryiltä jo aikoja sitten. Iso-O:n listassa olivat perinteiset elävä koira, pehmoeläimet, piirrustussetti ym, mutta ylisöpösti aivan ensimmäisenä oli kuva tonttulakista. Hän toivoo jouluksi pehmoista tonttulakkia!

Eilisiltana T paikkasi professoriaan pitäen hänen luentonsa. Melkoista. Koska emme voineet luottaa siihen, että olen kotona ajoissa, sai hän järjestettyä lapsille mieluisan paikan viettää iltaa. He pääsivät italialais-A:n luokse. Kotiin he tulivat niin myöhään, etten koko tarinaa kuullut, mutta virtaa oli sen verran, että arvaan olleen mukavaa.