Tähdellistä sanottavaa

Lyhyt kouluviikko alkoi Iso-O:n osalta juhlallisesti. Ensin hänet oli valittu jakamaan rehtorin avustajana Principal's Super Star-kunnianosoitukset niitä ko. päivänä saaneille, ja sitten hän oli vielä saanut omansa. "Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Iso-O for outstanding achievement in being a kind, caring and inclusive friend. Iso-O is always friendly and she goes out of her way to help others who need it". Ehkä paras tähti ikinä! Ihana saada tietää, että Iso-O koetaan luokassa henkilönä, joka auttaa ja ottaa mukaan porukkaan.

Pikku-O:n viikko ei alkanut aivan yhtä juhlallisesti. Päivälevon aikaan oli sattunut vahinko ja kaikki, peitot, lakanat, tyynyt, pehmoeläimet ja vaatteet, odottivat pussissa pesuunpääsyään. Häntä selvästi harmitti, joten oli syytä kannustaa. Edellisestä yö- ja päiväunivahingosta on jo kuukausia aikaa. Hieman riipaisi, kun hän kertoi vahingon huomatessaan kätkeytyneensä vessaan itkemään. Sieltä opettaja hänet oli löytänyt.

Pikku-O:lla oli myös opettaja-vanhempitapaaminen tällä viikolla. Opettaja oli kertonut T:lle, että hän on juuri sellainen kuin ensi syksynä kouluunlähtevän kuuluu ollakin; jopa puheesta saa aivan hyvin selvää. Eilen T osallistui keskellä päivää preschoolin vuosittaiseen Thanksgiving Luncheon:iin, mikä oli tärkeää; vain yhden lapsen vanhemmat eivät olleet päässeet mukaan. Tänään Pikku-O:lla on pienimuotoinen esitys aiheesta "Things that I like". Yhdessä mukaan valittiin pikkuauto, autokirja, beyblade ja kuva polkupyörästä. Kuulin vessasta harjoittelua:"I like to play with cars. I like to play with my blade. I can ride my bike without mun äiti holding it."

Lasten kuulumisista jouhevasti tähdellisiin autoasioihin hypäten. Autolla-ajamisessa on monta huonoa puolta, joita en ala tähän listaamaan. Yksi listaamisen arvoinen asia on kuitenkin nopeasti kertyvistä maileista johtuva kohtuullisen tiheä huollossavierailu. 30000 mailia tuli jo täyteen, joten asian kanssa oli aktivoiduttava. Onneksi löysin jo kesällä aivan sairaalan läheltä siistin perheyrityksen (Moran and Son), josta aikoja on helppo saada, ja jossa homma hoituu. Nyt pääsee jälleen tuhansia maileja eteenpäin ennenkuin jotain pitää tehdä - olettaen, ettei mitään odottamatonta tapahdu. Paitsi että ainiin. Lauantaina on viimein tarkoitus vaihdattaa talvirenkaat. Kiireistään huolimatta T tarjoutui olemaan tässä avuksi (*arvostaa suuresti*).

Olen tämän viimeisen munuaistautiviikon aikana priorisoinut T:n aamu-unet omat oppimiseni edelle ja käynyt viemässä lapset kouluun aamuisin. Koska samaan aikaan on muutama muukin liikkeellä, on työmatkaan uponnut normaaliakin enemmän aikaa. Niinpä on ollut pidempään mahdollista kuunnella keski-ikäisyyskanavaani WGBH. Uutisten lisäksi olen oppinut, että Coca Cola-pullo maksoi n. 70-vuoden ajan vain 5 senttiä (1 nickel). Olennainen tieto. Muut aiheet ovat hitaasti siirtyneet vaaleista niiden jälkeiseen aikaan, ja tämän hetken kuumin on "Fiscal Cliff", vuodenvaihteessa eteentuleva automaattinen menoleikkuri ja veroalennusten palautus entiselle tasolle Bush:in aiheuttaman 7-vuoden leikkurin jälkeen, ellei konsensusta republikaanien ja demokraattien välille synny. Odotan mielenkiinnolla asian muotoutumista.

Näin sitä jälleen mennään kohti viikonloppua. Ilahduta pienellä kommentilla, jos uskallat.