Pitkä viikonloppu

Pikku-O lomaili melkein viikon, sillä ensin hänen preschoolinsa oli kolme päivää kiinni ja maanantain State Holiday:n (Veteran's Day oli sunnuntaina, siitä johtuva vapaa maanantaina) vuoksi päädyimme pitämään hänetkin kotona. Käytän sanaa päädyimme, sillä yllättäen minäkin sain maanantain vapaaksi. T:lla sen sijaan oli täysi päivä, mikä sopi oman vapaani vuoksi kuin nenä päähän - kerrankin hänellä oli mahdollisuus olla rauhassa omissa hommissaan ilman että piti kiirehtiä lapsia jostakin johonkin siirtämään.

Kolmen päivän vapaa tuntui aivan lomalta, varsinkin kun juuri viikko sitten lomailin. Lauantaina meillä kävi meitä Pikku-O:n hoidon osalta viime viikolla auttanut suomalaisperhe. Perheen pienet tytöt (4- ja 2-v) olivat heti kuin kotonaan ilman minkäänlaista alku-ujostelua, ja erityisesti Pikku-O tuntui nauttivan heidän seurastaan. Söimme T:n savustamaa lohta. Se onnistui kohtuullisesti savustuslaatikon puuttumisesta huolimatta foliovuokaviritelmän avulla varsinkin, kun T oli tuonut Suomesta mukanaan muutaman leppäkepakon. Jälkiruoaksi oli kurpitsaleipää jäätelön kanssa. Kello hypähti eteenpäin ja perhe lähti lähellä sijaitsevaan kotiinsa laittamaan pikkuisiaan nukkumaan. Minä totaalisesti unohdin, että olin suunnitellut samoihin aikoihin lähteväni E:n kaikien rinnakkaisluokkien vanhempien tapaamiseen. Mieleeni tulvahti nimittäin toisenlainen ajatus. Sunnuntaina oli Suomen isäinpäivä (mikä Iso-O:n mielestä on epäreilua, sillä T:lla on kaksi isäinpäivää ja minulla vain yksi äitienpäivä vuodessa), ja tarkoituksena oli viimeinkin syödä hänen lempiruokaansa lasagnea. Sen ja kurpitsapiirakan tekemisen parissa vierähti sen verran aikaa, että oli jo syytä painua pehkuihin - varsinkin kun isäinpäivän aamupäivälle oli suunnitteilla aivan toisensorttista toimintaa.

Pikku-O voitti keväisessä arvonnassa korin täynnä erilaisia vapaalippuja. Niistä iso osa on jo käytetty, mutta osa on jäänyt odottamaan parempia aikoja. Korissa oli kaksi lippua veneeksi muuttuviin autoihin (Boston Duck Tours), ja ne meinasivat mennä jo voimasta. Koska autot menevät päivittäin aivan täyteen, tein jo lauantaiaamuna edestakaisen matkan Museum of Science:lle varaamaan meille paikat sunnuntaiaamulle. Aurinkoisen kelin saattelemana lähdin sitten Pikku-O:n kanssa kahdeksalta kohti lähtöpaikkaa. Saimme hyvän paikan autossa, joka ensin kierteli noin tunnin ajan Bostonin tärkeimpiä nähtävyyksiä esitellen ja sitten melkein puolen tunnin ajan Charles River:issä hitaasti puksuttaen. Saihan siinä aimo annoksen Bostonin historiaa, mutta olisihan hinta ollut melko suolainen (yli 50 dollaria meiltä kahdelta + tippi kuljettajalle + 20 dollaria/edeltävästi otettu kuva eli yhteensä n. 100 dollaria), mikäli olisimme sen joutuneet maksamaan. Löyhästi rahapussin nauhoista kiinnipitäville turisteille suunnattu hauska ajanviete.

Palattuamme reissultamme noin yhden aikaan oli aika viettää isänpäivää myöhäisen lounaan/aikaisen päivällisen merkeissä. E ja Iso-O olivat valmistaneet kortit, jotka oli annettu jo aiemmin. Söimme hyvältä maistuvaa lasagnetta ja ei ollenkaan niin onnistunutta kurpitsapiirakkaa. T:n toivoma lahja oli saada omaa aikaa kirjoittamiseen ja lukemiseen ja yritimme sitä jotenkuten järjestää. Taisi hän jotain saada aikaiseksi.

Veteran's Day:n vuoksi vapaa maanantai oli kesäinen. Lapset olivat pihalla shortseissa, t-paidoissa ja sandaaleissa. Itse sentään laitoin pitkät housut ja pitkähihaisen paidan - onhan kalenterin mukaan kuitenkin jo marraskuun puoliväli. T:n lähdettyä yliopistolle vein porukan hiekkapuistoon. Pikku-O pyöräili, Iso-O rullaluisteli ja E käveli baseball-mailan ja pallojen kanssa kohti puistoa. Siellä he sitten parin tunnin ajan käytännössä juoksivat ympäriinsä, mikä teki todella hyvää patoutuneelle energialle. Loppupäivä sujui kotiasioiden hoitamisessa, ja nyt on jälleen aika suunnata ajatukset kohti työntekoa. Jonkinlaisen muutoksen työntekoon saattaa tehdä se, että Worcesterissä on eilen poksahtanut iso vesiputki, minkä vuoksi juoksevaa vettä ei ole vieläkään tarjolla. Pienimuotoinen haaste isolle sairaalalle.