Joulukuu, kalenterien ja pakettien aikaa

Posti toi perjantaina Partiolaisten joulukalenterit jokaiselle omassa kirjekuoressaan, jokainen erityisen kirjelmän kera huomioituna, ja ensimmäisen luukun sai avata heti seuraavana päivänä. Hyvä ajoitus ja ihana tapa ilahduttaa. Ensimmäinen asia, mikä minulle perjantaina työstä tullessani esiteltiin, oli vaatekaappien oviin kiinnitetyt kalenterit.

Joulukuu on alkanut. Luntakin satoi muutama cm. Sen verran kuitenkin, että siitä sai aikaiseksi pienen 10cm korkuisen linnakkeen, joka vielä seisoi nurmikolla, kun kaikki muu jo suli pois. Talvirenkaat on saatu vaihdettua molempiin autoihin, joten saa se talvi tulla ihan kunnollakin. Ei taida tosin toivoa ihan hetkeen olla, kun päivälämpötilat pysyvät niin selvästi lämpöasteilla. T ja lapset kävivät auttamassa naapurintätiä joulukuusen paikalleenlaitossa - no, ymmärrätte, että T auttoi ja pojat pörräsivät ympärillä ja Iso-O silitti Oreo-koiraa. Vapaapäiväni ei riittänyt pöytäkranssin valmistamiseen, mutta silti se seisoi näyttävänä ruokapöydällämme ensimmäisen adventin kunniaksi sunnuntaina kotiin saavuttuani. T sen tietenkin oli tehnyt, mutta lapset kokivat auttaneensa, ja sen ensimmäistä kynttilää oli poltettu päivällisen yhteydessä.

Oli ihanaa, kun oli vapaapäivä. Kävimme Iso-O:n kanssa heti aamusta postissa lähettämässä kaikki kauemmas yrittävät lahjapaketit. Jouduin toteamaan postivirkailijalle, että asiassa olisi hieman tehostamisen varaa. Jokaiseen pakettiin  - tai jopa pieneen kirjekuoreen, mikäli siellä on yhtään mitään muuta kuin paperia - joutuu normiosoitetietojen lisäksi täyttämään tullikaavakkeen. Tähän pitää laittaa kaikki sisältö hintoineen. Sen verran opin Tansanian matkaltamme, että hinta kannattaa aina aliarvioida - muuten vastaanottaja saattaa joutua maksamaan. Samaan lappuun luonnollisesti kirjoitetaan osoitetiedot uudelleen. Sitten mennään pakettipinon kanssa virkailijan luokse, joka näpyttää tietokoneelle kaiken sen, minkä olen juuri käsin näihin lappuihin kirjannut. WTF! Olisiko mitenkään mahdollista vaikka itse suoraan kirjata tiedot päätteelle, jotta yksi vaihe jäisi välistä. Vietimme postitoimistossa melkein tunnin. Takanani oleva jono ei varmasti osannut arvostaa moninkertaista työtä yhtään itseäni enempää.

Meidät oli kutsuttu myös suomalaistyttö A:n 2-vuotissyntymäpäiville. Erityisesti Pikku-O oli toivottu vieras, sillä samassa taloudessa asuu pian 5-vuotta täyttävä tyttö H, joiden kanssa Pikku-O pääsi leikkimään parina päivänä, kun T:lla oli opetusta ja Pikku-O:lla loma. Vietimme mukavan hetken kakun ja erilaisten suolaisten naposteltavien äärellä lasten puuhaillessa omissa hommissaan. E löysi Pahkasika-kirjan, ja yritti sitä tavailla. Täytyy tosin todeta, että sen ymmärtämiseen tarvitaan melko hyvä suomenkielentaito ja ehkä hieman enemmän ikää.

Erityisterveiset I:lle Helsinkiin - tsemppiä toipumiseen!