Ralli se on mun rattoni - ralliblogi osa I

Ensi tiistaina sen pitäisi sitten olla noutokunnossa. Jonkun vuoden vanha ja varustelutasoltaan nahkapenkki-osastoa köykäisempi, mutta perustuntumalta jämäkkä, turbokoneella varustettu vaaleansininen farmari-Passat saapuu naapureiden silmäiltäväksi ensi viikon alkupuolella. Kokonaisuutena useamman viikon kestäneen hankintaprosessin ajan on silmien ohi virrannut vuolas henkilöautojen virta ja moneen kertaan on mieli ehtinyt jo vaihtua. Tässä tapauksessa kyse oli perusasioiden ääreen palaamisesta: auton olennaisin tehtävä on toimia kohtuuvarmasti ja olla riittävän tilava ja turvallinen koko perhettä ajatellen. Monenlaista kromilistaa netistä ja autoliikkeiden pihalla katsoneena on mieli ainakin tässä vaiheessa tyyni ja kohtuullisen tyytyväinen. Tuomio varmasti tulee sitten aikanaan, kukaan muu ei tässä perheessä ole vielä autoa nähnyt. Minä sentään olen sitä jo ajanutkin - ihan riittävän lujaa.

Auton ostamiseen, ja ennen kaikkea käytetyn auton ostamiseen, liittyy monenlaista perinnetietoista käännettä, metatason narratiivia ja paritanssin askelta. Kun nettiajan ansiosta sekä myyjä että ostaja hiljaisesti tietävät, että paikalle saapuminen ja auton asioiden vaivihkainen kyseleminen tarkoittaa jo todella pitkällä olevaa harkintaa ko. yksilön hankkimisesta, nämä edellä mainitut oikeastaan vain korostuvat. On kuin pakko toistaa tiettyjä ei-persoonasidonnaisia maneereja, auton ostamisen koreografiaa, koska kyseessä on kulutustuotteen hankkiminen?

Siinä mielessä - kulutustuotteena - puhutaan toki auton suhteen samasta asiasta kuin vaikkapa kännykästä tai kertakäyttövaipoista. Nämäkin helpottavat elämää varsin huomattavasti - ainakin niiden kriteereiden mukaan mitä olemme itse ymmärtäneet - mutta ne eivät sinänsä millään lailla kuulu elämän perusehtojen ylläpitämiseen tai elämän täydestä sietämättömyydestä sen korkeimmille kukkuloille saattamiseen. Ne ovat mukavuustuotteita ja globaalisti ajatellen luksusluokan hyödykkeitä. Siihen nähden on ehkä hyväkin, että auton ostamisen paritanssi kertoo kuin hiljaisena kaikuna ajasta, jolloin länsimaidenkin kaduilla auton edessä kulki mies - kävellen - heiluttamassa punaista lippua varoituksena muille siitä, että "Täältä tulee kiesi jossa ei ole hevosta!"Samaa ajatusta toki kantaa myös sana "hevosvoimat". Ja tästä päästään siihen, että tämän mukavuushyödykkeen ostamisen paritanssin hyväksyttävään suoritukseen kuuluva yksi pakollinen taivutus on koeajo.

Autonmyyjä-Mark nauttii selvästi työstään palkkapäivisin ja toisaalta silloin, kun tiedossa on reipas koeajotilaisuus. Nimittäin: Tarkoituksena oli päästä koeajon nimissä yksin kiertelemään Bostonin lähiseutuja ja mahdollisesti näyttämään autoa muulle perheelle, mutta suunnitelma ei aivan onnistunut. Sinänsä ymmärrettävästi - varmasti monenlaista kuminpotkijaa autokauppoihinkin eksyy - autonmyyjä-Mark halusi ehdottomasti tulla mukaan mahdollisesti ostettavan Passatin käyttötestiin. Toisaalta asiakaspalveluhenkistä. Mutta vaikutti Markilla olevan myös oma lehmä ojassa: vauhdinhurma.

Kääntyessämme autoliikkeen pihasta kadulle Mark oli ehtinyt jo kahdesti vihjaista, että pääsisimme varsin helposti isolle moottoritielle. Kolmannen kerran moottoritie mainittiin ensimmäisissä liikennevaloissa. Tästä kykenin hellepaahteen pökerryttämänäkin päättelemään, että siltä suunnalta kannattaisi aloittaa heti kättelyssä. Tarkoituksena tosin olikin kaupunkiajo-ominaisuuksien tutkailemisen lisäksi tiedustella mahdollisuuksia moottorin "syvempien" ominaisuuksien testaamiseen, mutta yleensä kai autoliikkeen edustajat eivät suoranaisesti toivo, että koeajoauton kierroslukumittarin viiksi heilautetaan reilusti punaiselle raskaahkolla kaasun käytöllä. Tässä tapauksessa saattoi olla toisin.

Mass Piken, Massachusettsin liikenteen valtasuonen, lähestyessä ajattelin tiedustella sekä kohteliaisuuden että varmuuden vuoksi kyseisellä moottoritien osuudella olevaa nopeusrajoitusta - ne siis vaihtelevat hieman alueesta riippuen - mutta vastaus oli kovin yllättävä: "Let's put it this way: you don't have to worry about it!" Lisäkaneettina tähän autonmyyjä-Mark vielä totesi, että voisin seuraavien mailien aikana vain "antaa palaa, jotta todella tuntisin moottorin" - "so that you'd feel the engine".

Sanottu ja tehty. Ainakin sille häilyvälle rajalle asti, jolloin mielekäs auton testaaminen on vaihtumaisillaan vauhtiaddiktoituneen hurmoksellisuudeksi. Kuin tilauksesta, sopivan matkan päästä löytyikin ramppi ulos. Mutta tämä ei ollutkaan vielä tarpeeksi. Noustuamme rampin yläpäässä odottavalle sillalle autonmyyjä-Mark ei enää edes tyytynyt vihjailuun, vaan suoraan sanoi, että pääsisimme takaisin moottoritielle aivan helposti vain muutaman risteyksen kautta. Päätin kuitenkin olla kuohuttamatta lisää aaltoja ja totesin ajatuksissani tämän osuuden olevan jo riittävä kunnianosoitus osavaltion rantoja juuri samaan aikaan pyyhkivälle Hurrikaani-Billille. Jos kohta rallia löytyy rannikoilta jo enemmän kuin tarpeeksi, riitti tämä ralli testaukseen aivan hyvin.

Joillekin ralli näyttää kuitenkin olevan enemmän kuin elinehto. Sinänsä huvittavasti teema "passing the bill" on elänyt viime ajat kahtalaista elämää. Mielessä on toisaalta Hurrikaani-Billin pyyhkäisy Yhdysvaltain itärannikkoa pitkin, toisaalta keskustelua tulvimalla tuottaneen HealthCare Reform Billin eli terveydenhuoltovakuutusta koskevan lain hyväksyminen. Siihen nimittäin liittyy ralli yhtä lailla - tai ainakin ilmeisenä tarkoituksena oli liittyä.

Lakimuutosta vastustavat tahot - erityisesti pari asialle vihkiytynyttä lobbausfirmaa - ovat viikkokaupalla rummuttaneet elokuun 22. päivä järjestettävästä, "veret seisauttavasta" mielenosoitustapahtumasta, jonka oli tarkoitus levitä kaikkiin vähänkin merkittävämpiin kyläpahasiin, kaupungintalojen edustalle ja ainakin kaikkiin 435 äänestyspiiriin. "Recess rally" -nimellä hehkutettu tapahtuma oli ajoitettu kongressin elokuisen istuntotauon ajalle, jolloin edustajat palaavat kotiosavaltioihinsa tapaamaan äänestäjiä ja viettämään lomaa. Tarkoituksena oli antaa vähän vauhdin hurmaa henkisessä muodossa, jotta senaattorit ja edustajat sopivasti ravisteltuina eivät takaisin istuntosaleihin palattuaan uskaltaisi äänestäjien raivon pelossa saattaa lakimuutosta eteenpäin.

Kyseessä piti siis olla "nationwide rally against socialized medicine", ikään kuin viimeinen taisto sosialismia vastaan - oli väitteellä sitten minkäänlaista todellisuuspohjaa tai ei. Vaan kuinkas kävikään? Edes jyrkän oikeistolais-konservatiivisena pidetty, republikaanipolitiikan valtavirran reilusti oikealta ohittava Fox News ei perjantaisen ennakkouutisoinnin jälkeen ole palannut asiaan nettisivullaan. Michelle Malkin, tunnettu äärikonservatiivibroileri, ei myöskään ole kommentoinut Recess Rallyn menestystä, vaikka hehkutti asiaa toistuvasti viimeisen kuukauden ajan. Päinvastoin, Malkinin nettisivulla olevat keskustelijoiden kommentit paljastavat varsin paljon: "The ones there were as boring as me". Siis jos muita mielenosoittajia yleensä paikalle ilmaantui.

Bostonin keskusta tosin oli vielä eilen kokolailla täynnä väkeä, syy vain ei liittynyt edellä mainittuun millään lailla. Kokoon kuihtuneen vastaiskun sijaan Bostonin kolmepäiväinen greenfest keräsi väkeä perehtymään ympäristöystävällisempään elämäntapaan ja erilaisiin keskimääräistä ympäristöystävällisempiin tuotteisiin rakentamisesta ruokaan ja matkustamisesta meikkeihin. Ja tähänkin sitten kuului ralli. "Gallonan haasteeseen" osallistuneita kulkuvälineitä oli nimittäin myös nähtävillä, tyylikkäimpänä ehdottomasti mahonkiveneestä innoituksensa saanut Dirigo.

Ideana tässäkin rallissa oli tietyntyyppinen tehokkuusominaisuuksien testaaminen: tarkoituksena oli päästä etenemään sata mailia yhdellä gallonalla. Siis 161 kilometriä 3,8 litralla bensaa tai dieseliä. Tässä kyydissä autonmyyjä-Mark olisi tuskin saanut vauhtikicksejä, mutta minä kyllä saan tästä hyvät sävärit. Kun joskus jopa pidettiin "parempana" tai ainakin "viileämpänä" autoa, joka hörppi sadan kilometrin matkalla tuplasti enemmän bensaa litroina kuin Usain Bolt käyttää sekunteja satasen sileän juoksemiseen, tuntuu jopa täällä ajatusten suunta olevan muutoksessa kun etsintä kohdentuu kulutuspiheihin kyytipeleihin. Voisiko tässä olla mahdollisuus paitsi oman lompakon, myös luonnon säästämiseen? Ja sen tunnustamiseen, että kulutushyödyke se on se autokin. Vaikka sillä endorfiini-rallia moottoritiellä ajettaisiinkin.