Hikiset päivät jatkuvat

Helle ei ole hellittänyt, mutta olemme saaneet 'iloksemme' myös kosteuden, joten olo on lievästi sanottuna nihkeä. Silti T on jaksanut panostaa auton hankkimiseen. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että itse en moisesta hommasta edes selviäisi, autosanasto kun ei ole kovin tuttu suomeksikaan. Autonhankkimista olemme siirtäneet ja siirtäneet, sillä olemme hämmästykseksemme pärjänneet täällä loistavasti ilmankin. Mutta, nyt näyttää siltä, että lähiaikoina pihaltamme löytyy arkea ehkä helpottava, kulujamme selvästi lisäävä kumitassu.

Nihkeät kelit eivät siis ole pysäyttäneet T:a, paitsi ehkä henkisesti. Kärsivä ilme kasvoillaan hän kävelee lämpömittarin luota toiselle päivitellen lukemia. Lukemia uhmaten kävimme kuitenkin koko porukalla kuuntelemassa Longwood Symphony Orchestraa Esplanadella, jossa on aina kesäisin viikottain ilmaisia konsertteja. Alkuun istuskelimme liian kaukana, jolloin pienillemme myöhäinen ajankohta (konsertti alkoi seitsemältä illalla, pimeä tulee n. kahdeksan aikoihin) näkyi lievänä levottomuutena - Pikku-O kävi ottamassa kontaktia lähellä istuviin hyväntuulisena, mutta tarpeettoman innokkaana, ja Iso-O yritti löytää makuuasentoa muiden tilan kustannuksella. Tilanne muuttui olennaisesti, kun siirryimme viimeisen kappaleen ajaksi aivan eteen nojailemaan turva-aitaan. Viihtymiseen saattoi tosin vaikuttaa sekin, että kyseinen kappale oli soundtrack elokuvista Star Wars. Kävellessämme kohti metroasemaa E ja Iso-O laulaa loilottivat kyseistä melodiaa.

Perjantai-iltana sain illan itselleni. T meni pienten kanssa läheiseen "hiekkapuistoon" (lasten termi lähileikkipuistostamme, jossa on myös iso nurmikenttä) kuuntelemaan isoa bändiä ja syömään iltapalaa. Itse matkustin metrolla keskustaan, jossa on menossa Boston Greenfest to-la. Näyttelyaika oli jo ohi, mutta päälavalla oli alkanut illan konsertti. Ehdin kuunnella muutaman biisin verran The Neighbourhoods-bändiä ennenkuin suuntasin kohti - mitä muutakaan kuin Esplanadea - ja illan elokuvaa Indiana Jones and the Crystal Skull. Kun kotimatkalla pääsin vielä seuraamaan metroon spontaanisti syntynyttä henkien taistelua RedSox-kannattajien ja Yankees-kannattajien välillä, jäi illassa oikein hyvä ja rentoutunut mieli.