Oppeja ja opetuksia

Iso-O osaa ajaa pyöräänsä. Kyllähän se vielä heiluu ja huojuu, mutta hyvissä olosuhteissa kaikki sujuu lähdöstä jarrutukseen. Ylpeys osaamisestaan on välillä käsinkosketeltavaa. Ei me vielä mitään pyöräretkiä voida tehdä, mutta olemme iloisia tästä etapista. Rimpsut ja killuttimet on nyt virallisesti ansaittu.

Pikku-O on myös matkalla kohti osaamistaan sekä puheen että pottailun osalta. Epäselviä uusia sanoja voi kuvitella kuulevansa päivittäin, ja potta on jälleen löytynyt, ainakin ajoittain. Yritämme jaksaa luottaa, että tästä pienimmästäkin tulee joskus puhuva ja kuiva poika.

Oma pyöräilyni ei ota onnistuakseen. T on herrasmiesmäisesti jaksanut vaihtaa takarenkaani sisäkumin jo kahdesti, enkä vieläkään pysty ajamaan edes puolen tunnin pyörämatkaa kumin tyhjentymättä. Tältä osin harjoitukset jatkuvat - missä vika, kun ulkokumi ja vanne näyttävät päällisin puolin olevan kunnossa. Niin, ja myyjä ei sitten koskaan lähettänyt lupaamaansa hinnanalennus-shekkiä, joten mieli on välillä aika musta. Olin kyllä aika surkea pyöränostaja.

Löyhällä assosiaatioketjulla pääsemme T:n oppeihin ja opetuksiin. Niitä varsinaisesti ei eilen illalla ollut hänelle tarjolla, mutta bongattuaan Improper Bostonian -lehdestä Dream Theaterin keikan, pääsi hän erinäisten tapahtumaketjujen jälkeen erään lämppärinä olleen maailmankiertuebändin soittajien seuraan ja vielä keikkabussinkin kyytiin. Aika huimaa, tulevat myöhemmin syksyllä myös Suomeen! Sinne keikalle hakeutuvat voivat arvata, oliko kyseessä Zappa plays Zappa vai Big Elf. Oppeina ja opetuksina voisi kai pitää sitä, että kannattaa tarttua tilaisuuteen.