Milford-jaksot

Kahdeksanviikkoinen tuplajaksoni Milfordissa on ohi. Ajattelin jokaisen jakson jälkeen kirjoittaa lyhyen yhteenvedon; onhan tämä internship melkoisen poikkeava vaihe elämässämme. Yhdistän kaksi jaksoa, sillä sain mahdollisuuden olla Milfordissa kuukauden pidempään kuin erikoistujat yleensä, mistä en voisi olla kiitollisempi.

Päivän ohjelman kävin läpi jo aiemmin. Arkipäivisin päiviin toi haastetta parhaimmillaan neljä tuntia erilaisiin koulutuksiin mennyt aika: aamumeeting, kouluttavan erikoislääkärinkierto, keskipäivän meeting ja iltapäivän opetussessio. Näihin kuitenkin tuli osallistuttua ilomielin, sillä potilasmäärä oli enemmän kuin hallittavissa. Viikonloppuisin ei ollut koulutusta lainkaan, joten se teki päivistä jopa neljä tuntia lyhyempiä. Viikkotuntimääräni liikkui 55 ja 73 tunnin välillä, mutta todellisuudessa en ollut sairaalalla aivan näin pitkään (tunneissa on huomioitu myös puhelimessa vietetty aika). Milfordin ihana puoli oli se, että päiväntyön valmistuttua oli mahdollista lähteä. Hakulaite piti pitää päällä - ja joskus se piippasikin - mutta muuten sai tulla kotiin osallistumaan perheen elämään. Joinain viikonloppupäivinä saatoin olla kotona jo alkuiltapäivästä. Seitsemältä yövuorolainen soitti ja kävimme pikaisesti läpi listani osastopotilaat, joiden hyvinvoinnista hän sen jälkeen yön aikana huolehti. Listamme teho-osastopotilaat jäivät sairaalalle jääneen vanhemman erikoistujan vastuulle.

Nyt kun olen parin päivän ajan joutunut seuraamaan toimintaa yliopistosairaalan osastolla en voisi enempää haikailla Milfordin tietokonejärjestelmän perään. Syntyy suuri säästö ajassa, kun määräykset voi laittaa suoraan tietokoneelle (niinkuin Suomessa tietenkin on tehty jo yli kymmenen vuotta), eikä juosta hakemassa potilaan kansiota eri puolilta sairaalaa. Hauska yksityiskohta oli myös se, että määräyksiä pystyi kirjoittamaan ja potilaiden vointia seuraamaan ihan mistä vain - vaikka kotoa.

Työkavereinani oli ensimmäisen kuukauden ajan intialaistaustainen californialaismies S ja lääketieteenopiskelija M sekä parin viimeisen viikon ajan ujo proviisoriopiskelija M, joka jatkoi vielä toisenkin kuukauden ajan kanssani samassa tiimissä. Toinen kuukausi sujui mukavan lääketieteenopiskelijan C sekä haasteellisemman massachusettstaustaisen B:n kanssa. Lisäväriä ja mukavuutta työntekoon tekivät muut kolme tiimiä, joiden kanssa väistämättä olimme paljon tekemisissä yhteisten koulutustemme vuoksi. Ensimmäisen kuukauden ajan porukkamme koostui kahdesta kolmannen vuoden erikoistujasta (A Intiasta ja S Romaniasta), kahdesta toisen vuoden opiskelijasta (A Intiasta ja S Californiasta) sekä meistä neljästä ensimmäisen vuoden erikoistujasta (minä Suomesta, S Intiasta, B Venetsuelasta ja H Massachusettsista). Toinen kuukausi sujui yhden neljännen vuoden erikoistujan (yhdistetty lastentautien ja sisätautien ohjelma, S Massachusettsista), kolmen toisen vuoden erikoistujan (B Mainista, B Massachusettsista ja R Intiasta) ja meidän neljän ensimmäisen vuoden erikoistujan (minä Suomesta, Y Libanonista, S Teksasista ja M New Jersey:stä). Upea mahdollisuus olla tekemisissä niin eripuolilta maapalloa olevien ihmisten kanssa.

Potilaita otimme vastaan joka neljäs päivä päivystysvuoromme aikana ja välissä olevat päivät sujuivat heidän parissaan työskennellessä. Listallamme oli 1-11 potilasta, joista 0-7 teho-osastolla. Päivien kiireisyys siis vaihteli melkoisesti - tosin käytännössä melkein aina oli aikaa miettiä ja lueskella taustoja tavanomaista tarkemmin. Minulle myös selvisi, mitä tapahtuu niille potilaille, jotka tarvitsevat sairaalahoitoa, mutta joita emme pystyneet ottamaan vastaan määräysten mukaisen enimmäismäärän tultua täyteen (enimmäismäärä potilaita yhdelle tiimille oli 14 ja enimmäismäärä päivystyksestä sisäänkirjoitettavia potilaita oli 9). Nämä "ylimääräiset" potilaat hoituivat sairaalalääkärien toimesta, ja jos teho-osastolle oli liikaa tulijoita, heidät kuljetettiin muihin sairaaloihin.

Jaksoni Milfordissa ovat nyt ohi, ja on aika orientoitua toisentyyppiseen työskentelyyn. Siitä ja perheemme muista tapahtumista lisää myöhemmin viikolla.