Kesäloma loppuu

Kun E eilen valitteli, kuinka lyhyt tänään päättyvä kesäloma oli, päädyimme yhdessä kertailemaan, mitä kaikkea oli tapahtunut. Kun loma vaikuttaa lyhyeltä, lienee se ollut melkoisen onnistunut - siihen lopputulemaan taisi E:kin tulla. Ja onhan koulunalkamisessa paljon hyvääkin. Näkee jälleen kaverit, saa mielekästä tekemistä myös niihin hetkiin, joilloin äiti on pitkää päivää töissä ja isin ajatukset väitöskirjaprojektin työstämisessä, ja oppiikin jotain.

Viimeisen lomaviikon aikana T vei lapset mm. uimaan ja katsomaan BC:llä avattua uutta näyttelyä. Vapaapäivänäni yritimme päästä poimimaan vadelmia ja karhunvatukoita, mutta niistä ei näkynyt jälkeäkään. Olimme joko myöhässä tai kuivan kesän vuoksi niitä ei ollut koskaan ollutkaan. Pääsin lisäksi viikonloppuna ja maanantain Labor Day:nä töistä aikaisin pois, joten minulla oli epätyypillisesti aikaa osallistua normitouhuihin. T sai Heidegger-käsikirjoituksensa lähtemään viimeminuuteilla, ja tapasi ystävänsä puolivahingossa BC:n iltatapahtumassa piipahtaessaan. Joten valittamista viimeisestä lomaviikosta on vaikea löytää.

Jos lapsista joskus tuntuukin, että "emme koskaan tee mitään", asettui tämä tulkinta uuteen valoon jutellessani erään potilaamme kanssa. Tämä 75-vuotias mies kertoi minulle, ettei hän ole koskaan käynyt Yhdysvaltojen ulkopuolella, eikä itseasiassa täälläkään Pennsylvaniaa kauempana. New Yorkissa hän sentään on muutaman kerran vieraillut, muttei esimerkiksi Washington DC:ssa koskaan. Aavistuksen ihmeissäni mainitsin asiasta työkaverilleni, joka vain totesi:"Tuo on erittäin tavallista. Esimerkiksi Keskilännessä on paljon ihmisiä, jotka eivät koskaan ole nähneet merta. Tai edes oman osavaltionsa pääkaupunkia". Ei siis ihme, että kaikupohjaa mitä erikoisemmille ajatuksille ja tulkinnoille tässä maassa riittää.

Tänään on ensimmäinen koulupäivä. Neljäsluokkalainen E, tokaluokkalainen Iso-O ja viimeistä preschool-vuottaan aloittava Pikku-O lähtevät T:n viemänä kohti uusia seikkailuja.