Ensimmäinen kouluviikko

Ensimmäinen kouluviikko on takana. Pikku-O:lla se alkoi hieman harmillisesti päiväuniaikaisella vahingolla, mikä on selvästi värittänyt tunnelmaa ensimmäisen päivän jälkeenkin. Joka ilta hän on todennut päivän olleen "huonon". Mikä ei tietenkään pidä yhtään paikkaansa, sillä sen verran innokkaasti hän on luokkahuoneeseen aamuisin jäänyt ja hakiessa erilaisia asioita esitellyt. Mutta ilmeisen koville tämä vahinko kuitenkin otti, sillä tänään perjantainakin hän erikseen mainitsi, ettei vaatteita tarvinnut vaihtaa.

E on iloisena kertonut uusista lukollisista lokerikoista, jotka korvaavat aiemmat vaatenaulakot sekä puhissut hyvää mieltä afterschool-ohjelman sisällöstä. 4.-5.-luokkalaiset ovat n. 100 metrin päässä koulurakennuksesta olevassa talossa, jossa on "kaikki Harry Potterit ja ihan hirveän paljon legoja". Luokkakaverit ovat jälleen suurelta osin vaihtuneet, mutta käytännössä kaikki ovat tuttuja aiemmilta vuosilta - alkoihan nyt jo E:n neljäs vuosi Mason-Rice koulussa. Läksyjä tulee joka päivä paitsi perjantaisin englanninkielen, matematiikan, tiedeaineiden tai sosiaalisten aineiden osalta. Niiden tekemiseen on afterschool-ohjelmassa oma aikansa. Hyvä niin, ettei pitkän päivän jälkeen kotona enää tarvitse koulutöitä miettiä.

Iso-O on myös vaikuttanut melkoisen tyytyväiseltä, ja on entiseen tapaan kantanut kotiin joka päivä erilaisia askarteluja. Kuten tänään paperista askarrellun koiran, joka lensi matamin toimesta suoraan kierrätysroskikseen sen kärsittyä laukussa useita kuhmuja. Lentoa edelsi muutama harminkyynel ja voivottelu - entiseen tyyliin nekin. Luokkakaveriksi on saapunut ruotsalainen poika, Otto, joka ei puhu sanaakaan englantia. Nopeastihan hän varmasti oppii, mutta kehoitin Iso-O:ta ottamaan pojan leikkeihin mukaan (E kertoi, että ensimmäisenä syksynä hän oli hurjan paljon yksin, kun yhteistä kieltä kavereiden kanssa ei vielä ollut). Hauskaa, että Mason-Rice:ssa tuntuu jatkuvasti olevan eurooppalaisperheitä.

T:n opetustyö on myös lähtenyt hienosti käyntiin. Keskiviikkona oli ensimmäinen luento, tänään perjantaina toinen. Ensi keskiviikkoon saakka opiskelijoilla on mahdollista vaihdella kursseja, joten lopullinen kokoonpano ei ole vielä selvillä. Lähelle kolmekymmentä opiskelijaa kurssilla on, ja mikä ilahduttavaa, suurin osa on vähintään toisen vuoden opiskelijoita. Ilahduttavaa siksi, että ensimmäisen vuoden College-opiskelijat ovat juuri kotoa muuttaneita nuoria, joiden pitää opetella opiskelutekniikan lisäksi selviämään elämästä ilman holhoavia vanhempia. Vähän vanhempien kanssa pystyy jo keskittymään itse asiaan.

Minä olen käynyt töissä ja viettänyt yhden vapaapäivän muiden uurastaessa kouluissaan. Automatkoilla olen kuunnellut Radio Suomeen verrattavaa Boston Public Radio-kanavaa ja tuntenut itseni kovin keski-ikäiseksi. Aiheet ovat olleet varsin suppeat. Edellisellä viikolla käsiteltiin republikaanien puoluekokousta, tällä viikolla demokraattien. Alan olla jo melkoinen asiantuntija. Kysykää mitä vain marraskuisiin presidentinvaaleihin liittyvää, osaan todennäköisesti vastata.

Lapsilla ja T:lla alkoi viikonloppu. Minulla se on yhtä uurastusta - huomenna on joka neljäs päivä eli päivystysvuoromme, jolloin työkaverini päivystää 28 tuntia ja minäkin 13. Harmi, ettei meillä yhtään synkkaa. Tuossa ajassa kun ehtisi vaikka mistä jutustella.