Seikkailuviikko - tai sitten ihan tavallinen

Viime viikonloppu ei tarjonnutkaan "tyyntä satamaa" vaan jouduimme parisuhdemeren myrskynsilmään (eli saimme aikaiseksi mojovan riidan mitättömistä asioista). Juuri kun aluksemme oli hajoamaisillaan, myrsky laantui ja yhdessä ulkoilman täydellisen muuttumisen kanssa lähdimme jälleen kerran paikatulla veneellämme purjehtimaan kohti yhteisiä, uusia seikkailuja. Ja niitä seikkailuja on taas riittänyt, jos pitää seikkailukriteerin tarpeeksi alhaalla.

Seikkailu #1: E:n jalkapallo-ottelu. E kävi lauantai-iltana myöhään pelaamassa jalkapalloa omia opettajiaan vastaan hyväntekeväisyysottelussa. Oppilaat, jotka pelasivat luokka-aste kerrallaan, voittivat 8-7.

Seikkailu #2: Paraati ja pyöräily. Sunnuntaina yritin lasten kanssa päästä katsomaan ensimmäistä paraatiamme (niitähän täällä riittää), mutta katsoin alkuajan väärin, emmekä löytäneet mitään. Peräämme juosten lähtenyt T sen sijaan ei löytänyt meitä, mutta pääsi katsomaan sekä paraatin että sen jälkeisen tapahtuman. Olipa harmillinen väärinkäsitys itseltäni. Lapsille tuli 5 mailin pyörämatka, ja täytyy kyllä ylpeänä todeta, että ovat melkoisen reippaita pyöräilijöitä, matkalla kun oli useampi kunnon nousu ja lasku. Pikku-O sai istua kärryssä, ja vielä ei ole tapahtunut läpimurtoa pyöräilyn suhteen muutenkaan. Polkeminen jo onnistuu, mutta apupyörättömyys on pienelle toistaiseksi liiallinen haaste.

Seikkailu #3: Pikku-O:n kukat ja snack. Maanantaina oli Pikku-O:n vuoro viedä kouluunsa yhteinen välipala ("snack") sekä viikottaiset kukat. Aamukiireessä kukat oli haettu lähikaupastamme WholeFoods:ista. "Tulips", sanoi Iso-O, kun kysyin, mitä Pikku-O oli vienyt.

Seikkailu #4: T:n saksantentti. Opiskelukaverit olivat ihmeissään ja vaikuttuneita, kun T kertoi tentin olleen aivan siedettävän. Se oli pitänyt sisällään saksalaisfilosofi Heideggerin tekstin kääntämisen englanniksi. Muutenkin T:lla meni taas lukukausi hyvin. Kaikki arvosanat olivat parasta A-luokkaa.

Seikkailu #5: Grillijuhlat pihallamme. Kun viimein talvi päättyi ja aivan yhtäkkisesti kesä alkoi (kevät jäi tänä vuonna välistä ainakin lämpötilojen osalta), oli ihana istuskella pihallamme nauttimassa sekä hyvästä seurasta että hyvästä grilliruoasta. Grillaamassa kanssamme olivat T:n opiskelukaverit Eteläafrikasta, Kolumbiasta, Englannista, Kanadasta ja Egyptistä. Eteläafrikkalaisia lukuunottamatta muut ovat lähdössä T:n kanssa Italiaan kesällä filosofiseen kesäkouluun. Ei ehkä se kaikkein tylsin kesäkoulun pitopaikka.

Seikkailu #6: T sairastui poskiontelotulehdukseen. Tai niin me ainakin yhdessä diagnosoimme käyttämättä mitään sen erikoisempia tutkimusmetodeja kuin "history" ja hyvin rajoitettu "physical examination". Hoidoksi tähän T itse toivoi punkteerausta, ja ensin soitti ja sitten kävi sairaalassamme asian tiimoilta. Emme yllättyneet, että punkteerausta ei tehty. Lääkäri oli kysyttäessä tiennyt toimenpiteen, mutta todennut sen olevan käytössä äärimmäisen harvoin ja vain todella kroonisissa tilanteissa. No. T tuli takaisin kotiin mukanaan antibiottiresepti ja monta paperillista tietoa poskiontelotulehduksesta ja sen hoidosta. Laskua emme vielä saaneet. Taitaapa olla hieman enemmän kuin Suomen 27,40 euron poliklinikkamaksu.

Seikkailu #7: Pikku-O:n ensimmäinen luokkaretki. Montessori-koulun paita piti laittaa päälle ja eväät pakata paperipussiin retkeä varten. Pikkuväki oli opettajineen matkustanut metrolla yhden pysäkinvälin Newtonista Newton Highlandsille (eli meidän kotipysäkillemme), ja tallustanut sieltä leikkipuistoon ulkoilemaan. Koska Pikku-O ei pysty jouhevasti kertomaan, jäi vain todellinen tilanne arvailun varaan, mutta vaikutti siltä, että mukavaa oli ollut. Seuraava "field trip" on luvassa ensi viikolla, ja sinne mennään koulubussilla.

Seikkailu #8: Neurologin perheen ensimmäinen neurologinen diagnoosi. Pikku-O:n puheterapeutti lähetti meille arvion luettavaksi ennen parin viikon päästä olevaa palaveriamme. Pikku-O:n vaiva on kuulemma "verbal apraxia", mikä tarkoittaa puheliikkeiden ohjailuvaikeutta (mikä sanahirviö!) eli helpommin sanottuna epäselvää, ja vaikeasti ymmärrettävää puhetta. Kaikanlaista sitä eteen tuleekin!

Seikkailu #9: Iso-O:n luokkaretki. Kun lapsia on enemmän kuin yksi, tuntuu pakka välillä hieman leviävän käsiin. Onneksi pikkuväkemme on niin omatoimista ja asioistaan perilläolevaa. Perjantaiaamuna klo kuusi Iso-O nimittäin totesi, että "minulla on tänään field trip, ja isi vain sanoo, että pitää nukkua". Itse olin jo autuaasti unohtanut koko retken, vaikka olihan siitä toki ilmoitettu sekä sähköpostitse että paperiversioin jo viikkoja aiemmin. Ei muuta kuin eväät äkkiä muovirasiasta paperipussiin. Retki suuntautui Brooklinessa (huom! Ei New Yorkin Brooklyn) olevaan nukketeatteriin, ja sinne oli menty ihan oikealla koulubussilla. Bussireissu keltaisella koulubussilla olikin ollut Iso-O:mme ensimmäinen, ja jo selkeä ilo sinänsä. Innokkaasti hän toki kertoi myös nukketeatteriesityksistä, joita oli ollut kolme, ja joista yhdestä hän ihanan vivahteikkaasti kertoi sekoittaen jatkuvasti englannin sanoja suomenkieliseen kertomukseensa.

Seikkailu #10: Iso-O:n ihastuminen. "I have a crush on Sam. And Owen. And Hunter". Kun yritin varovasti vihjaista, että ihastumiset kannattaa varmaan pitää omana tietonaan, kertoi Iso-O iloisesti, että hän oli kertonut jo. Pituudeltaan Iso-O:n olkapään tasolle oleva Sam oli kuulemma sanonut, että hän voi hyvin olla Iso-O:n poikaystävä. Vieressä tilannetta seurannut E teki pahoinvoivia ilmeitä, ja vaivaantui selvästi, kun kysyin, miltä hänestä tuntuisi, jos joku tyttö tulisi yhtä avoimesti kertomaan ihastumisestaan. Aika hauskaa.

Siihen taitavat meidän seikkailumme loppua kuluneen viikon osalta. Niinkuin huomaatte, kriteerit seikkailujen suhteen olivat kovin alhaalla. Joku muu olisi ehkä vain todennut, että normiviikko - ei mitään mullistavaa.