Pikkuinen taistelija

Minusta tuli jälleen täti. Veljen vaimo sai sinniteltyä sairaalassa ilman lapsivettä kuuden viikon ajan, ja maanantaina syntyi pikkuinen taistelija viikolla 29+2. Kokoa pienellä oli yli 1,3kg ja pituuttakin 37cm. Onnittelut koko perheelle! Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin hyvin, ja kaksi sairaalassa olijaa toipuvat pian hurjista kokemuksistaan. Olen ollut innokas blogin seuraaja, ja ihastellut sitä aktiivisuutta, jolla blogia on kommentoitu. Huomaa, että keskosperheen kokemukset kiinnostavat laajalti; blogia kun on selvästi käynyt lukemassa moni muukin kuin KM:n ja J:n ystävä ja sukulainen.

Meidän elämästämme ei ole samanlaista dramatiikkaa ja tunnetta kerrottavissa. Viikon alkupuoli on sujunut normaalisti töissä ja koulussa. T sai palautettua Kant-paperinsa ja keräilee tavoilleen uskollisena itselleen kaikenlaista muuta puuhaa. Kuten sellaisen pikkujutun kuin Valtiotieteellisen tiedekunnan gradun kirjoittamisen toukokuun loppuun mennessä. Tai abstraktin lähettämisen syksyllä olevaa kongressia varten tämän viikon perjantaihin mennessä. Muista rästihommista puhumattakaan.

Loppukevennyksenä E:n tokaisu ruokapöydässä miettiessämme Iso-O:n luokan hautomien tipujen mahdollista karkuretkeä, kun tiput tulevat jokin päivä meille hoidettavaksi:" I would call to the animal shelter and shout: Watch out! Wild chickens on the loose!"