perjantai 6. toukokuuta 2011

Hammas hampaasta

Sunnuntaina asuinmaamme sai kiinni ykkösvihollisensa, ja kun vangitsemisen sijaan valitsi "hammas hampaasta"-taktiikan, on turvallisuustasoa jouduttu maassa nostamaan. Tätä turvallisuustason nousua ei juurikaan huomaisi Bostonissa liikkuessaan, paitsi jos oma työpaikka sattuisi sijaitsemaan merisotamuseon takana ja työmatka kulkemaan sen alueen läpi.

Pääsin itse torstai-iltana kirjaimellisesti kokemaan, kuinka turvallisuustaso on noussut. Samalla hetkellä kun polkaisin pyörään vauhtia, näin, kuinka valli ilmestyi eteeni kuin tyhjästä - enkä pystynyt tekemään mitään. Renkaan pudottua vallin jättämään kuoppaan, pyörän takaosan lennettyä 90 astetta, ja kaaduttuani itse osittain vallin päälle aika pysähtyi hetkeksi:"Sattuiko minuun? Menikö pyöräni rikki? Joudunko sairaalaan? Olenko hengissä?" Kun aika alkoi jälleen kulkea, ilmestyi viereeni tummaihoinen, säikähtäneen oloinen merivartiosotilas toistaen lauseita:"Oh my God, are you ok? I didn't see you! I am sorry!" Minuun ei sattunut yhtään ja pyörä oli aivan kunnossa, mutta adrenaliinimyrsky oli sitä luokkaa, että kotimatka sujui tavanomaista vauhdikkaammin.

Hammas hampaasta on toteutunut myös perheessämme Iso-O:n toimesta. Viikon aikana suusta on pudonnut kaksi hammasta - ensimmäinen pari päivää sitten ja toinen tänään perjantai-iltana ollessamme T:n tiedekunnan illallisella koko porukalla. Aivan yllättäen, kesken ruokailun Iso-O:lla tuli kiire vessaan huuhtelemaan suutaan, kun vieressä istunut T oli salakavalasti nyppäissyt aivan irtiolleen hampaan pois. Verta ei tullut juuri lainkaan. Tämä on aika hauska vaihe, kun suu on täynnä koloja ja erikokoisia hampaita. Pysyvien hampaiden ilmaantuminen muuttaa ulkonäköä melkoisesti. Erityisesti E:n kohdalla sen huomaa, kun katsoo valokuvia parin vuoden takaa ja vertaa nykyiseen.

Pikku-O:sta on tullut entistäkin innokkaampi hampaiden harjaaja, kun hän sai omasta koulustaan mukaansa uuden hammasharjan sekä Sponge Bob-hammastahnan ("Pans Paa Pee Päts"=Sponge Bob Square Pants). Kaikki pitää saada tehdä itse alusta loppuun. Tavallaan hienoa, mutta voitte varmasti kuvitella, kuinka hermoja raastavaa voi olla tämä itsetekemisen vaatimus silloin, kun on kiire lähteä eteenpäin. Hammaspesu hammaspesusta.

2 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää kaikille uusille komeille hampaille! Ihanaa myös, että pieninkin paneutuu antaumuksella omahoitoon, mitä taas nykyisin erityisesti korostetaan. Ja pitkää pinnaa isommille... toivoo hammastäti

    VastaaPoista
  2. Jihuu - blogiamme kommentoidaan. Kiitoksia hammastädille! Iso-O:n suussa on vielä usea potentiaalinen putoaja. Voi olla, että kesällä vastassa on harvahampainen matami.

    Omahoito ei ole koskaan ollut meillä ongelma. Paljon haastavampaa on omahoidon jälkien tarkistaminen. Se kun tuntuu selvästi loukkaukselta kolmikon osaamista kohtaan. Pitkää pinnaa tarvitaan. Mistähän sen löytäisi?

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.