Äitienpäivä

Suurta salaperäisyyttä oli ilmassa perjantaina koulustahakureissulla, kun E ja Iso-O yrittivät toisaalta piilotella omia tuotoksiaan, mutta toisaalta paljastaa, että kaikenlaista on tullut tehtyä ja oikeastaan ei haittaisi, vaikka äiti huomaisi jo etukäteen minkälaisia. Kortit saivat kuitenkin odottaa sunnuntaiaamua.

T laittoi kivan aamupalan: muroja ja suomalaistyyppistä vadelmajogurttia, paahtoleipää, paistettua kananmunaa, maustettua, italialaista makkaraa yhdessä sipulin kanssa sekä papuja ja paistettuja tomaatteja sekä juomaksi tuorepuristetun oloista appelsiinimehua ja kahvia. Samalla pääsin avaamaan paketoituja yllätyksiä, joita oli jälleen pinoksi saakka. Pikku-O oli askarrellut oman kuvansa ympärille hienot kehykset sekä tehnyt kortin, jossa antajan nimen lisäksi hauska itsepiirretty naama. E oli valmistanut kaksi isoa korttia, ja Iso-O yli kymmenen. Niitä sitten antajien ympäröimänä ihasteltiin.

T leikkasi oman tukkansa lisäksi E:n tukan, ja lähti pitkästä aikaa lenkille lähimetsäämme. E meni mukaan. Jo alkumatkasta E:n pyörän takarengas siirtyi kolauksen johdosta nykäyksen eteenpäin, ja ketjut lähtivät lenkin aikana seitsemän kertaa. Ei siitä juoksemisesta oikein mitään ollut tullut. Lenkin jälkeen T:n piti vielä korjata E:n pyörä. T:sta on tullut melkoinen remonttireiska, kun koko ajan tuntuu olevan tarvetta jonkinlaiselle korjaamiselle.

Vaikka oli äitienpäivä ja sunnuntai, tartuin villakoiraesiintymän bongattuani puolivahingossa imuriin, ja vetäisin mukaani molemmat O:t. E liittyi innokkaasti siivousjengiin lenkin jälkeen, ja taas pääsin helpommalla. Iso-O pesi lasiovet ja ikkunat sisäpuolelta sekä keittiön ja alakerran vessan lattian sekä pyyhki pölyt pöydiltä. Pikku-O pesi pesuhuoneen lattian. Ja E kaikki puulattiamme. Tulipa siistiä - ja aikalailla helpommin kuin ilman apulaisia!

Siivouksessa meni sen verran kauan, että ruoantekeminen viivästyi. Äitienpäivälounaamme - tai oikeammin päivällisemme klo viiden aikaan koostui perunamuusista, nakeista ja E:n tekemästä salaatista. Ok. Ei ehkä kovin loisteliasta, mutta maistui kaikille. Paitsi yllättäen Pikku-O:lle, joka parin nakin jälkeen totesi, ettei tykkää. Salaattikin meinasi pieneltä jäädä syömättä, mutta upposi sitten varsin nopeasti, kun ilmoitin, että jälkiruokajäätelö on tarjolla vain kaiken syöneille.

"Toukokuu on kiva kuukausi! Ensin on äitienpäivä, sitten isin nimipäivä, sitten minun nimipäiväni ja syntymäpäiväni ja lopuksi Pikku-O:n nimipäivä", totesi E. Niinpä. Ei muuta kuin kohti seuraavaa juhlapäivää.