lauantai 8. tammikuuta 2011

Tähtisumua

Iso-O sai ensimmäisen "Principal's SuperStar"-kunniamerkkinsä, ja pääsimme T:n kanssa tätä hienoa tapahtumaa todistamaan. Mason-Rice-koulun rehtori on ottanut tavakseen myöntää jokaiselle koulun oppilaalle kaksi kunniamerkkiä kouluvuoden aikana, ja merkit jaetaan juhlallisesti parin viikon välein perjantaiaamuisin "Musical Mornings"-tilaisuudessa. Oppilaan opettaja(t) keksivät jokaiselle merkille hyvän perustelun. Tälläisiä perusteluja ovat mm. kehittyminen hyväksi kirjoittajaksi, mielenkiintoisen tarinan kertominen, keltaisen vyön saavuttaminen karatessa, muiden huomioiminen jne. Iso-O:n perusteluna oli vivahteikas kertomus perhematkastamme ("detailed description of a family trip). Aivan herkistyin, kun Iso-O kutsuttiin merkkiään noutamaan. Jo pidempään hän on ollut sitä mieltä, että "kaikki muut" ovat jo tähtensä ansainneet. Koko viikon ajan olemme muutenkin ottaneet hänen kanssaan lukemattomia kertoja yhteen mitä erikoisemmista asioista, joten positiivinen huomioinen tuli enemmän kuin tarpeeseen. Hän aivan loisti tähdestä myöhemmin keskustellessamme.

Työpaikallani ei ole ollut yhtä loisteliasta. Omat työni ovat kyllä sujuneet kutakuinkin mallikkaasti - olen viimein päässyt kaikilla osa-alueilla eteenpäin, ja tuntuu oikein mukavalta, kun töihin mennessään tietää, mitä sinne on menossa tekemään. Sen sijaan olen joutunut vierestä seuraamaan toisen tutkijan alkutaipaleen takeltelua. Tämä Turkista joulukuun puolivälissä vain puoleksi vuodeksi tänne vaihtoon saapunut neuroradiologi ei ole vielä saanut itselleen edes lankapuhelinta, tietokoneesta nyt puhumattakaan. Joka päivä hän saapuu toiveikkaana vain todetakseen, että työpiste on yhtä tyhjä kuin edellisenäkin päivänä. Alkuun intoa puhkunut mies alkaa selvästi luisua välinpitämättömyyden tilaan. On vaikea ymmärtää, miten työpaikallani on 'varaa' hukata hyviä ulkomaisia aivoresursseja moisella tehottomuudella. Samoin olen lievästi huvittuneena päässyt todistaman hakulaitteiden laajaa käyttöä. Oman lääkäriurani aikana en ole niihin joutunut turvautumaan kertaakaan; sen sijaan tutkijana niitä kyllä käytin - 90-luvulla. Resursseista täällä ei ole pulaa, niitä vain hyödynnetään, hmm, eritavoin.

T on toiminut koti-isänä yrittäen nukkua pois univelkojaan, mutta suuntautuen jo selvästi kevään koitoksiin. Tällä viikolla hän on käynyt läpi vanhoja tekstejään muokaten niitä väitöskirjansa ensimmäiseen lukuun sopiviksi. Ensi viikolla on odotettavissa saksan mieleenpalautusta. Kevätlukukauden alkaessa 18.1. tiistaina on edessä saksankielen testi. Mikäli testi menee läpi - ja siis muita vaihtoehtojahan ei ole - saa T kielestä suoritusmerkinnän, ja tiedossa on kielivaatimusten osalta enää vaativan ranskankurssin läpikäyminen. Pidämme peukut pystyssä T:n testin onnistumiseksi!

Viikonlopun aikana on tiedossa muutama tuuma lunta. Mukavaa. Ihan kaikki lumi ei ehtinyt sulaa, sillä lämpötilat palasivat pian pakkasen puolelle, mutta talvitunnelman säilyttämiseksi ei pieni lisä ole pahitteeksi.

1 kommentti:

  1. Jep, paikkansa pitää, tosin väikkärin toisen luvun yli pouolitoista sataa liuskaa on jo proffalla kommentoitavana.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.