Perusasioiden äärellä

Pesukoneemme meni perjantaina rikki. Kuului vain kaksi outoa pihahdusta ja alkoi haista palaneelta muovilta. Onneksi T oli vielä hereillä. Kellari, jossa kone sijaitsee, on yhtenäinen tila, joten mahdollinen tulipalo leviäisi räjähdysmäisesti vähintään puurakenteisen talomme alakertaan. Korjaaja tulee maanantaina, mutta koska tilanne ei välttämättä ratkea tuolloin, ryhdyimme kartoittamaan lähiseudun itsepalvelupesuloiden sijainteja. Nyrkkipyykkiin tuli silti turvauduttua maanantain vaatetuksen varmistamiseksi. Tuli samalla huomattua, että moinen pyykkääminen on huomattavasti helpompaa mökkiolosuhteissa, joissa saunan voi laittaa lämpiämään, ja pyykki kuivuu sivutuotteena. Meillä kun on täällä vain pieni pesuhuone ilman lattiakaivoja tai ylipäänsä mitään märäksi (=linkoamatta) jäävien vaatteiden kuivauspaikkoja. Olo on varsin invalidisoitunut.

Läheltä piti-tilanne jäi mietityttämään meitä molempia, ja T päätti käydä läpi pienten kanssa, miten tulisi erilaisissa hätätilanteissa toimia. E:lla ja Iso-O:lla oli monta hyvää ideaa, mitä he kulloinkin tekisivät - Pikku-O ihmetteli vieressä. Erityisen iloinen olen siitä, että lapsille ei tuntunut jäävän minkäänlaisia pelkoja ja sen isompia kysymyksiä jälkikäteen mielen päälle; sen verran hyvin T osasi heidän kanssaan asioita mietiskellä. Iso-O vain totesi, että miten sitä tulta voi tulla ilman tulitikkuja, ja jatkoi sitten ihan muilla aiheilla.

Perusviikonloppu lähestyy loppuaan. Molempina aamuina kunnon riisipuuro sai hautua yli pari tuntia, ja hyväähän siitä tuli. Sunnuntaina Iso-O pääsi kaverinsa syntymäpäiville leipomaan pizzaa ja koristelemaan Cupcakea, ja jatkoimme samalla linjalla kotonakin. Yhteistyössä syntyi uuniperunat, uunikala, sämpylöitä, taatalikakku ja lihapullia. Lihapullista vastasi T, ja ainakin tuoksu lupaa hyvää huomiselle. Aikaa meni hirveän paljon, mutta kaikki tuntuivat kovin tyytyväisiltä omaan panostukseensa.