Yhtä sirkusta

Vaikka flunssa ei ole päästänyt porukkaamme täysin kouristaan, lähdimme kohti TD Gardenia odotukset korkealla. Sirkus-liput oli hankittu hyvissäajoin. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa pikkutivoli, vaan yli sata vuotta vanha Ringling Bros. and Barnum & Bailey Circus.

Zing Zang Zoom - show sisälsi kaikki perinteiset sirkustemput, mitä toivoa saattaa. Oli elävät tykinkuulat, pellet, akrobaatit, trapetsitaiteilijat, keskeltä sahatut miehet, elefantit, hevoset ja tiikerit mahtipontisella show:lla siivitettynä. Vaatimaton slogan: "The Greatest Show on Earth" kaikui toistuvasti läpi esityksen. Iso-O tykkäsi käytännössä kaikesta. Pikku-O sen sijaan totesi heti alkuun, että "ei kykkää [tykkää]", ja osoitti ovea monta monituista kertaa. Vasta toisen puoliajan aivan lopussa olleet akrobaatit sekä erityisesti epäonninen pelle saivat pienet kädet spontaaniin taputukseen ja suun leveään virneeseen. E tuntui hieman väsähtäneeltä, mutta jälkikäteen hän on palannut moneen temppuun ja "pahis-pellen" edesottamuksiin sellaisella innolla, että taisi esitys upota häneenkin. Itse kärsin hieman eläinten mukanaolosta. Tekiväthän ne yhdeksän norsua, vähintään sama määrä tiikereitä ja hevosia, seeproja sekä koiria upeita temppuja, mutta jotenkin se vain tuntui luonnottomalta.

Sirkuksen jälkeen oli ihan hirveä nälkä. Sorruimme pitkästä aikaa lähipizzerian jättiläispizzaan. Olipa herkullista! E söi yllättäen kaksi isoa palasta normaalin puolikkaan sijaan. Sen sijaan normaalisti helposti kaksi palaa tempaisevan Iso-O:n ruokahalu kaikkosi väärään mausteeseen ja juustoon. Vatsa täynnä ei unta tarvinnut odottaa; koko kolmikko nukahti pian seitsemän jälkeen.

Aamupala meinasi mennä väärään kurkkuun, kun ikkunamme alla tepasteli kuusi isoa kalkkunaa. Ryntäsin ottamaan valokuvia. Siellä ne tepastelivat tyhmännäköisinä takapihallamme ja lähtivät laumana karkuun - ei niinkään minua vaan naapurin vaanivaa kissaa. Kissa suunnitteli pitkään hyökkäävänsä jonkun niistä kimppuun, mutta totesi sitten olevansa liian pieni kuutta isoa lintua vastaan, ja lähti pois. Kalkkunat jäivät rauhassa pihallemme. Lapsia nauratti, kun ehdotin avaavani oven ja uuninluukun kiitospäivää ajatellen.

T kävi Iso-O:n kanssa vaateostoksilla, sillä tyttö kasvaa sellaista vauhtia, ettei meinaa mukana pysyä. Koko on jo 8 (vastaten 8-vuotiaan täkäläisen kokoa), suomalaisissa merkinnöissä taitaisi mennä luokkaan 128/134. Kauppareissun jälkeen syötiin, ja sitten olikin E:n vuoro lähteä T:n kanssa monoja katsomaan. Löysimme Craigslistiltä vanhoja hiihto-ja laskettelukamoja myyvän miehen, ja E:lle löytyi viimein monot. Nyt on enää haastavin kaveri, Pikku-O, ilman omia laskettelumonojaan. Toivottavasti löytyy ennen lumentuloa! Jos Iso-O kasvaa vauhdilla, on Pikku-O:n kanssa aivan vastakkainen 'ongelma'; sama talvihaalari mahtuu tänäkin kautena.

Kotisirkuksemme on hiljentynyt. Oravanpyörä odottaa käynnistymistään.