sunnuntai 3. lokakuuta 2010

T:n syntymäpäivä

Pikku-O:n onnittelupiirrustuksessa oli paljon monenvärisiä ja -mallisia kuvioita. Iso-O:n kortti oli huolellisesti valmisteltu kuvakokoelma sateenkaarimaisemasta ja tapahtumaketjusta Papan mökillä. E:n kortissa koko maailma hurrasi T:lle ja sisäaukeaman syntymäpäiväkakkuun oli piirretty koko kynttiläpaljous. Neliääninen onnittelulaulu raikui aamupäivällä sängyn vierellä. T peittyi suukkoihin ja halauksiin.

Aamupalan pääsi itse sankari valmistamaan - puuron jälkeen saimme pitkästä aikaa epäterveellisen pekoni-kananmuna-papu-sipuli-tomaatti-paahtoleipäaterian. Maistui kaikille. Sitä sulattelemaan lähti koko muu porukka lähikentälle jalkapallot ja nappulakengät repuissaan. Itse jäin valmistelemaan päivän ateriaa.

Söimme makoisan antipastin jälkeen T:n lempiruokaa, lasagnea, hyvän punaviinin kera. Jälkiruoaksi tarkoitetetut uuniomenat vaniljajäätelöllä olivat jo uponneet parempiin suihin edellisenä iltana, sillä luvassa oli T:n kurssikaveri F:n leipoma kakku. Luulimme edeltävästi, että F tiesi T:n syntymäpäivästä, mutta kävikin ilmi, että hän vain halusi leipoa ja tulla sen kanssamme nauttimaan. Melkoisen mukavaa ja ajoitukseltaan täydellistä. Aika viihdyttävää oli myös mietiskellä, kuinka kunnioitettavassa iässä me F:n ja poikaystävänsä mielestä olemmekaan; F itse kun on saavuttanut hädintuskin 23-vuoden ikäpaalun. Mutta, vietimme siis oikein perinteiset synttärikakkukahvit hyvässä seurassa. Pikku-O:kin oli vieraista niin mielissään, että puhua pälpätti kovalla äänellä englannin, suomen ja oman kielensä sekotusta sellaisella voluumilla, että hänet oli lopulta poistettava pöydästä hieman rauhoittumaan.

Kakkukahvien jälkeen hyppäsimme poikkeuksellisesti auton kyytiin ja hurautimme T:n yliopistolle katsomaan viime vuoden College-jääkiekkomestaruuden voittaneen joukkueen BC Eaglesin peliä. University of Toronton joukkue hävisi 8-0. Melkoista tykistystä ja erittäin viihdyttävää. Jopa Pikku-O taputti innokkaasti käsiään - joko maalien tai todennäköisimmin niihin liittyvän kannustusmusiikin johdosta.

Ja jotta päivä olisi sankarille täydellinen, pääsi hän kuuntelemaan Roger Watersin The Wall-spektaakkelia. Tai sinne hän ainakin lähti, toivottavasti on päässyt mukavasti perille, eikä ilta ole ollut miltään osin pettymys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.