Bostonin vaihtelevat kelit

Boston on kaunis kaupunki. Työmatkani, joka kiistatta on rapakuntoiselle vielä melkoinen ponnistus, luo mahdollisuuden ihailla tätä hienoa ilmestystä oikein vivahteikkaasti reitin polveillessa pitkin Charles Riverin rantaa. Ja onneksi niin, sillä motivaatio saattaisi muuten lopahtaa kelien muuttuessa kokoajan syksyisemmiksi.

Kelien puolesta onkin ollut melkoisen vaihteleva viikko. Maanantaina ripotteli vettä - ei paljon, mutta riittävästi latistamaan tunnelmaa uuden pyöräni vasemmanpuoleisen polkimen pudottua paikaltaan. Harminkyyneleiltä ei voinut välttyä. Poljinta oli käsivoimin mahdotonta saada paikoilleen, joten korjaajaritarini hyppäsi autonrattiin, ja ajoi työkalulaatikko mukanaan minua vastaan. Matka jatkui. Tiistaina oli aamusta mukavan lämmintä, joten lapset lähtivät shortseissa ja t-paidoissa kouluun. 'Katso aina säätiedotus'-opetus saapui iltapäivällä kaatosateen muodossa. Kastuimme kaikki litimäriksi. En päässyt edes ulos Charlestownista, jossa työpaikkani sijaitsee, ennenkuin vaatteeni olivat muuttuneet painaviksi kuin haarniska. Lisämausteen matkaan loi ohjaustangon löystyminen siten, että asentoni valahti aina sopivasti ponnistaessa entistäkin matalammaksi.

Viikon puoliväli oli kaunista ja lämmintä kuin kesällä. T:lle kelit olivat liian kuumia, mutta itse taidan olla sopeutunut - nautin täysillä. Työmatkatkin sujuivat kuin lentäen. Ihailin elokuvista tuttua Harvardin kävelysiltaa ja joen toisella puolella olevaa Cambridgen kaunista rantaa, lukuisia pikkupurjeveneitä kilpailuissaan ja yliopistojen soutujoukkueita harjoituksissaan. Harmittelin lukuisia valkoposkihanhia, jotka tukkivat laumoillaan kulkuväyläni, ja likaavat jättimäisillä kakoillaan ympäristön.

Saapui viimein perjantai. Aamusta oli lämmintä ja kosteaa, iltapäivästä koko itärannikon tulvan valtaan jättänyttä kaatosadetta ja tuulta. Kotiin saapui jälleen märkä ja väsynyt porukka. Viikonloppu tuli taas tarpeeseen.