Syksy saapuu

Pääosin maisema on vielä kesäisen vihreä. Syksyn saapumisen voi kuitenkin jo aistia, sillä muutama vaahtera on vaihtanut väritystään puna-kelta-oranssiin suuntaan, joihinkin pensaisiin on ilmestynyt herkullisen näköisiä, mutta lasten terveyden kannalta epäilyttäviä marjoja ja sieniä puskee maasta sellaisella nopeudella, että niiden ystävääkin hirvittäisi. Iso-O ei kuulu ystäviin, minkä voi helposti huomata kuunnellessaan tytön puhetta:"Äiti, mä en voi mennä sinne, kun siellä on sieniä!" tai auttamalla itkua vääntävän tytön kaatuneen polkupyörän pystyyn suuren sienen vierestä, kun hän ei itse uskalla tulla sen lähelle.

Syksy aiheuttaa myös pukeutumisongelman. Aamuisin tekee mieli vetää takkia niskaan ja hanskoja käsiin. Koulun loputtua iltapäivällä voisi usein olla pukeutunut shortseihin ja t-paitaan. Koska kengät pidetään koko päivän jalassa niin koulussa kuin preschoolissakin, tulee jo nyt mietittyä, mitä ihmettä sitä pukee lastensa päälle sitten, kun ulkona oikeastikin on kylmä. Talossamme aiemmin asuneen suomalaisperheen äiti kertoi, miten koulussa oli hölmistyneenä kuunneltu kysymystä vaatteidenvaihtomahdollisuudesta kouluunsaapumisen jälkeen ja kotimatkaa edeltävästi. Koulumatka kuljetaan yleisesti aina autolla, joten pukeutumiskysymys kylmyyttä vastaan ei ole tarpeellinen.

Syksy tuo mukanaan myös nuhakuumeet ym. terveydelliset harmit. Pientä esimakua alkaa meilläkin ilmetä. Iso-O valitteli eilen päänsärkyä ja meni vapaaehtoisesti päiväunille sekä tavanomaista aiemmin yöunille. Aamulla oli jo helpompaa, joskin edelleen pientä nuutuneisuutta oli havaittavissa. Pikku-O:n hengitys yrittää aamuisin pihistä, onneksi vaiva helpottaa pian ylösnousun jälkeen. E kaatui eilisiltana pyörällään loukaten polvensa. Pikkuvaivoja nämä kaikki kuitenkin onneksi ovat. Influenssa ja erityisesti se pelätympi A(H1N1) ovat sitten jo asia erikseen. Toistaiseksi tilanne on näiltä osin rauhallinen, mutta väistämättä tulee muuttumaan. Rokotteiden kohderyhmiin - periaatteessa - kuuluvat kaikki pikkuisemme, mutta nähtäväksi jää, miten meihin ulkomaalaisiin oikein suhtaudutaan tosipaikan tullen.

Syyskuu vaihtuu huomenna lokakuuksi. Aika menee sellaisella vauhdilla, ettei oikein mukana meinaa pysyä. Pienet suhtautuvat tähän lupsakammin. "Olisipa jo joulu", totesi Iso-O ruokapöydässä jo muutama viikko sitten.