Mene vuorille oppimaan

Jos kohta ei eilen runsaasti havaittujen haukkojen lailla liidelty niin varsin reippaasti liikuimme kuitenkin - tosin maata pitkin. Ei luontoa säästäen mokkasiineilla vaan ekologista jalanjälkeä entisestään suurentaen kumitassuilla. Tavoitteena oli päästä kaupunkimaisemasta vähintään näennäisesti luonnon helmaan, perehtyä osavaltion eri kolkkiin ja korkeampiin kukkuloihin, ottaa selvää talviurheilumahdollisuuksista sekä jatkaa juuri koulun alkamisen alla perhelomailua lauantain verran.

Vaikka päivän aikana ajallisesti suurin huomio keskittyi varsin metsäisen ja länsiosastaan hyvinkin harvaanasutun osavaltiomme tieverkostoon, runsaasti aikaa jäi myös keskisessä Massachusettsissa olevan Wachusett Mountainin (2.006ft / 611m) hiihto- ja laskettelumahdollisuuksien kartoittamiseen (rinnealueella korkeuseroa yli 300m eli kokolailla sama kuin Levillä) sekä osavaltion luoteiskolkassa sijaitsevan korkeimman huipun, Mount Greylockin (3.491ft / 1.064m), tutkimiseen. Auringonpaisteessa maisemat antoivat parastaan ja päivä kävely- ja kiipeilylenkkeineen oli tekemisen arvoinen. Mutta suurin anti ehkä hiipi varjoissa. Koko päivän ajan matkalaisia seurasi haukankatseisen intiaanin hahmo.

Länkkäreistä tutun intiaanikarikatyyrin ansio on kiistaton. Kaikki länsimaisen kulttuuripiirin ihmiset tietävät kertomattakin, miltä "oikea" primitiivi-intiaani sulkapäähineineen näyttää ja varsinkin sen, miten julma skalpeeraaja hyökkii keskilännen puskasta hyväntahtoisten uudisasuttajien kimppuun, huutaa sotahuutoa kasvot biisoninverellä maalattuina ja kommunikoi - jos ylipäänsä kommunikoi - vain barbaarimaisesti urahdellen. Kiitos westernit ja John Wayne! Kiitos Tex Willer! Todellisuus voi kuitenkin olla toisenlainen, sillä erämaasta tuuli todella tuo huudon vaienneen.

Yhdysvaltojen metsäisessä koillisnurkassa intiaanien perintö näkyy edelleen monella tavalla. Symbolisesti merkittävimpiä ovat Massachusettsin osavaltion lippu ja erityisesti samaa kuva-aihetta käyttävä osavaltion sinetti. Ja kun kerran asiasta pääsee mainitsemaan, myös osavaltion nimellä on suora liittymäkohta niiden ihmisten elämään, jotka tätä seutua asuttivat - ennen kuin isorokon tuliaisena tuoneet eurooppalaiset saapuivat kansoja sivistämään. Se juontuu algonquiakielisiin intiaaneihin kuuluvan alkuperäiskansan nimestä (mass-achu-sets), joka tarkoittaa "suuren kukkulan juurella".

Näistä nyppylöistä eräs on ollut myös Wachusett, joka puolestaan tarkoittaa samalla kielellä "suurta mäkeä" tai "mahtikukkulaa". Miksi näin, sitä en ihmettele eilisen jälkeen yhtään. Ympäröivästä maastosta selvästi erottuva korkea maastonkohta tarjoaa hyvällä säällä näköalat Atlantin rannikolle saakka, puhumattakaan kymmenien mailien päässä olevista muista suurista kukkuloista.

Eikä Mount Greylock poikkea edellisestä vaan nimi kantaa intiaaniperintöä niin ikään. Grey Lock (n.1670-1750) oli Connecticut-joen laaksoa asuttaneiden Waranoak-intiaanien päällikkö, omakieliseltä nimeltään Wawanolet. Kaiken lisäksi Mount Greylock on ollut merkittävällä sijalla lähempänä Atlantin rantoja ja syvemmällä sisämaassa asuvia intiaaniheimoja yhdistävän kulkureitin osana - nykyisin tunnettu nimellä The Mohawk Trail tai pikemminkin tienä numero 2. Kun itse siis ajoimme tätä tietä pitkin, kuljimme samalla intiaanien jäljissä paikalle, jolla on ollut merkitys nimenomaan intiaaneille itselleen. Kunnes reitti omaksuttiin valloittajien käyttöön ja laajamittaisemman kaupankäynnin mahdollistajaksi.

Mutta polut eivät suinkaan jääneet tähän. Jo Wachusettsin päällä törmäsimme kylttiin, joka merkkasi intiaanien kulkureitin paikkaa. Kaiken lisäksi kulkureittejä on luontoon meitä paremmin sulautuneiden intiaanien hengessä synnytetty juuri tästä syystä lisää. Yksi merkittävimmistä uusista kulkureiteistä on 2.200 mailia eli noin kolme ja puoli tuhatta kilometriä pitkä, vapaaehtoisten ylläpitämä Appalachian Trail, jonka juuret juontavat pyrkimykseen luonnosta vieraantuneen länsimaisen ihmisen rakentavaksi palauttamiseksi lähemmäs elämänsä ennakkoehtoja ja sen keskeisimpiä sisältöjä.

Ympäristöpohdiskelija Benton MacKaye (1879-1975) oli vakuuttunut siitä, että teollistunut ja kaupunkimaistunut kulttuuri on ihmisille vahingollinen. Hän ehdottikin vuonna 1921 ilmestyneessä artikkelissaan vuorelta toiselle ulottuvan luontopolun perustamista ihmisten minäkäsityksen ja elämänasenteen uudistamiseksi. Hänen ideansa inspiroimana ja "vuoden 1925 konferenssin" tuloksena patikoijat tulivat perustaneeksi toisiinsa liittyvien reittien jatkumon, joka ulottuu Georgian osavaltiossa sijaitsevalta Springer Mountainilta Mainiin Mount Katahdin -nimiselle vuorelle. Tarpeetonta lienee kertoakaan, että Katahdin on niin ikään intiaanikieltä ja tarkoittaa "mahtavinta vuorta". Tämän voi varmaan ymmärtää myös metaforisesti.

Jos valaistuminen on sen tiedostamista mikä minä todellisuudessa olen, josko siis valaistuisimme edes hiukan näillä moninaisten intiaanien poluilla. Se on ainakin tarkoitus, sillä pelkkä kirjojen parissa puurtaminen ei koskaan ole kuulunut repertuaariin. Oman kulttuurimme hybrisessä ylivertaisuudessa vuorelle nouseminen - erityisesti omin voimin - opettaa syvästi omasta kyvykkyydestä ja kyvyttömyydestä, ellei ehkä enemmästäkin. Ja menihän se Jeesuskin vuorelle.