Lapset lahjaostoksilla

E:lla karkasi mopo käsistä. Afterschool-porukka lähti ostosretkelle kauppakeskukseen. Jokainen lapsi sai ohjelmalta 7 dollaria, mutta sen lisäksi vanhemmat laittoivat matkaan kukin haluamansa summan. Arvasin, että muilla on aika paljon lompakossaan, joten kahdenkympin seteli tuntui pieneltä. Toisaalta en halunnut, että joulukuusen alle ilmaantuu hirveästi aivan käyttökelvotonta muovihärpäkettä, joten totesimme, että rahaa sopii tuoda takaisinkin ja että vain pikkusisaruksille on tarkoitus jotain pientä ostaa. Yleensä E on tosi tarkka rahojen suhteen. Mutta tällä kerralla ei ollut - takaisin tuli yksi dollari 8 senttiä sen jälkeen kun E oli lisäksi ottanut 2 omasta lompakostaan löytynyttä dollaria. Erityisen tärkeän lahjan E oli hommannut Pikku-O:lle (beyblade), Iso-O tulee saamaan kirjan. Minä ja T tulemme saamaan suomalaista purkkaa ja lakritsia. Sinänsä tietenkin hienosti ajateltu, mutta mopon karkaaminen paljastui, kun E:lla ei yhtään ollut tietoa, paljonko mikäkin oli maksanut ja paljonko rahaa oli jäänyt jäljelle. Kolikot löytyivät irrallisina paperipussin pohjalta.

Myös Pikku-O kävi lahjaostoksilla. Jokaiselle lapselle piti laittaa mukaan kaksi dollaria, ja ryhmä kerrallaan pienet kävivät Boston Collegen lahjaliikkeessä vierailulla. Joulun kunniaksi kaikki tuotteet maksoivat vain dollarin. Pikku-O oli heti tiennyt, mitä ostaa. Iso-O tulee saamaan Boston Collegen lippalakin, "because Iso-O:lla ei ole BC-hat yet", ja E saa lasikuvussa olevan BC-merkin.

Iso-O seurasi hieman harmistuneena vierestä, kun hänelle ei koulun puolesta ostosretkeä ollut tarjolla. Harmi meni nopeasti ohi, kun hän keksi tekevänsä lahjoja itse. E:lle hän paketoi oman vanhan pienen pallonsa. Kortti on n. kymmenen kertaa isompi kuin paketti. Ajatus on tärkein, eikö. Yhden paketin jälkeen into lopahti ja hän keskittyi opettelemaan virkkausta ilman virkkuukoukkua. Nopeasti syntyi pitkä "kissanhäntä", ja nyt olisi suuri tarve löytää lisää villalankaa ja ihan oikea virkkuukoukku. Toivottavasti löytyy, sillä alan itsekin vähän innostua. Patalappuja, nostalgista! Lahjojen osalta tilanne korjautui sunnuntaina, kun Iso-O löysi E:lle "Diary of the Wimpy Kid"-kirjan ja Pikku-O:lle pienen legopaketin - nyt kaikilla on jotakin toisilleen.

Samaan aikaan poikien ostosreissujen aikaan teki T minireissun New Yorkiin. Alkuperäinen tarkoitus oli käydä iltaoluella ystävän kanssa, mutta kun ystävä ei päässytkään paikalle, piti reissu tehdä yksin. No, itse en ainakaan pahastuisi mahdollisuudesta viettää hetkeä New Yorkissa. T aiheutti pienen yllätyksen itselleni ja ehkä itselleensäkin menemällä katsomaan Radio City Christmas Spectacular-näytöstä. Ensimmäinen mielikuva kun on musikaalinäytelmä/kabaree, jonka kohderyhmään T ei ensin ajateltuna kuulu lainkaan. Ei ehkä kuulu jälkikäteenkään, mutta esitys oli ollut positiivinen yllätys monessa mielessä.

Suomi vietti 95. itsenäisyyspäiväänsä torstaina. Meillä se oli tietenkin tavallinen työ- ja koulupäivä, mutta oli meillä sentään pieni lippu pöydällä iltaruoan aikaan. Kun kysyin lapsilta, mikä päivä on kyseessä, vastasi Iso-O vastakysymyksellä:"Onko nyt Suomen Fourth of July?" Hmm, joo, tavallaan, hieman erihenkinen juhla vain. Kävimme läpi muutaman perusfaktan. Juhlia ovat Suomen lisäksi viettäneet myös lasten A-serkku ja kaksi E:n kaveria, joiden syntymäpäiville hän pääsi viikonlopun aikana. Toiset olivat Natick-Mall:issa (Fun and Games) ja toiset tramboliiniluolassa (Sky Zone Boston). Saimme apua kavereiden vanhemmilta kyytien suhteen, mikä helpotti paljon, sillä molemmat juhlat olivat parin kymmenen kilometrin päässä meiltä kotoa.

Kaksi viikkoa koulua ja sitten lapsilla alkaa joululoma. Lumen suhteen ennuste on vielä kovin pessimistinen.