Newtownin ja Newtonin lapset

Sanat eivät riitä kertomaan tuntemuksiani kotikaupunkimme nimeltä kuulostavan Newtownin kouluammuskelua miettiessäni. Eilen joulukuun 14. päivänä nuori mies ampui 20 pientä koululaista Connecticutin Newtownissa. Miten kukaan voi olla niin sekaisin?

E:n ja Iso-O:n koululta tuli koulutoimenjohtajan viesti keskellä päivää puhelimiin ja sähköposteihin: kyseessä ei ole Newton vaan Newtown, koulu jatkuu normaalisti. Pikku-O:n koululta tuli ohjeita, kuinka kohdata lasten kysymykset asiaan liittyen. Toistaiseksi mitään kysymyksiä ei ole tullut.

Näiden surullisten ajatusten keskellä mennyt viikko tuntuu melkein mahdottomalta muistaa. Lyhyesti muutama huomio: E sai rehtorintähtensä: "Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star E for outstanding achievement on his Unit 4 Math Assessment. He showed an excellent understanding of decimal place value, fraction equivalency, and metric measurement. E worked carefully, and by showing his work, he was able to answer all questions successfully". Iso-O:lla ja Pikku-O:lla oli tavanomainen viikko. T:n luennointi on ohi, ja edessä on enää tämän päivän tentinvalvonta ja tietenkin vähän isompana urakkana niiden tenttien korjaaminen. T näytti minulle tentin. Yhtään liioittelematta en olisi osannut vastata kuin yhteen pikkukysymykseen. Minulla oli internship-vuoden 6. jakson viimeinen viikko, ja sen kunniaksi kävimme ohjaajamme kanssa lounaalla Flying Rhino-ravintolassa keskellä päivää, ja työpäivän päätteeksi samaa jaksoa Memorial Hospitalissa suorittaneen porukan kera Mezcal Cantina-ravintolassa.

Ei näistä muista tapahtumista nyt enempää pienten lasten kohtaloa kunnioittaekseni. Presidentti Obaman kehoituksen mukaisesti käyn halaamassa kaikkia pieniämme vielä hieman tavanomaistakin tiukemmin.