Supersunnuntai

Lauantai meni Ystävänpäiväkortteja valmistaen kotona, sillä lähestyvän Valentine's Day:n vuoksi jokainen kolmesta oli saanut luokkalistansa kotiin, jotta kaikki kortit varmasti tulee tehtyä. Yritin löytää oman askartelevan äiti-itseni, joka moisen urakan alla meinaa vallan kätkeytyä. Eiväthän E ja Iso-O enää varsinaisesti mitään apua tarvitse, mutta motivoijana täytyi heillekin toimia. Pikku-O:n kanssa sen sijaan sai olla kirjoittamassa ihan jokaikisen kirjaimen. Helpommalla olisin päässyt, kun olisin itse ne kirjaimet kirjoittanut, mutta silloin ne eivät olisi olleet hänen laatimiaan. Niinpä istuimme pitkään lastenhuoneessa kirjoittamassa ja piirtämässä. Aina muutaman kortin välein Pikku-O valui tuolillaan, laittoi silmät kiinni, ja sanoi:"Mä olen nukkussa". Joo, et ole nukkumassa, tämä pitää saada valmiiksi ennen huomista, varsinkin, kun meidän pitää valmistautua sadannen koulupäiväsi juhlintaankin.

Tämä sadas koulupäivä tulee eteen sekä Iso-O:n että Pikku-O:n kohdalla ensi viikolla. Pikku-O:n piti ohjeiden mukaan kerätä sata jotakin asiaa. Iso-O:n piti tehdä samanlainen paperikassiliivi kuin E:n pari vuotta sitten. Motivaatio oli täysin kadonnut jopa yleensä niin innokkaasti piirtävältä ja askartelevalta Iso-O:lta, eikä Pikku-O:lla tietenkään ollut yhtään asiaanliittyvää ajatusta. No, leikattuani Iso-O:n liivin, keksin hänelle helpohkon toteutustavan: sata eriväristä sydäntä. Nopeasti tuli työ tehdyksi. Pikku-O:n kohdalla pääsin vieläkin helpommalla. Hän on viime aikoina ollut innokas palapelien kokoaja, ja lastenhuoneen lattialta löytyi vastaus valmiina; sadan palan palapeli, joka nyt toimittaa hänen sadan asian kokoelmaansa.

T oli lauantaipäivän aamusta iltaan saakka tiedekuntansa virkistyspäivää viettämässä, joten energisen porukkamme suitsiminen oli kokonaan harteillani. Lähdimme kortti-ja liiviurakan jälkeen pariksi tunniksi ulkoilemaan. Ulkona oli useamman lämpöasteen kaunis, keväisenoloinen keli, joten ulkoilu oli kovin paljon miellyttävämpää kuin uutisten mukaan samaan aikaan Suomessa, jossa pakkasennätyksiä toisensa jälkeen oli pohjoisessa rikottu (-40*C oli mennyt rikki, hrrrr). Lähileikkipuistomme tarjosi tällä kerralla järkytyksen; kiipeilyteline ja liukumäki oli ympäröity poliisiteipillä, sillä niissä oli suuria määriä kuivumassa olevaa verta. Ei todellakaan mistään pikkuvuodosta peräisin. En ole kuullut vielä syytä tähän, mutta oli se aika pelottavaa. Lähdimme pian pois. Lintukotomme järkkyi.

Sivuhyppäys lintukodon järkkymisestä. Tämä järkkyminen on veriteon lisäksi tapahtunut jo aiemmin tämän alkuvuoden aikana, sillä ensin yhden alakoulun kakkosluokan opettaja pidätettiin lapsipornosyytteiden vuoksi, ja vain kahdeksan päivää tämän jälkeen sama syy aiheutti pidätykseen omassa, ihanassa kirjastossamme. Että sellaista.

Ja sitten itse otsikon aiheeseen. Sunnuntai oli täynnä juhlaa - tai ainakin aineksia siihen. Oikea supersunnuntai. Ensin kannustimme BC Eagles naisia koripallo-ottelussa Pikku-O:n preschool-kavereiden ja heidän perheidensä kanssa. Hauska oli nähdä, kuinka Pikku-O meni joukon jatkona ympäriinsä, eikä edes näyttänyt kauheasti muita pienemmältä. Tämän todettuaan T tosin totesi:"Niin, osahan saattaa olla vuoden nuorempia". Kannustimme kovasti, mutta BC hävisi. Pöh.

Seuraavaksi pyöräilimme kotiin, ja totesimme Suomen presidentinvaalien ratkenneen jo ennenkuin kaikki äänet oli laskettu. En paljasta omaa äänestyskäyttäytymistämme, mutta totean molempien toisen kierroksen ehdokkaiden (Haavisto ja Niinistö) olleen itselleni sopivia. Kerroimme lapsille voittajan nimen, johon E hämmentyneenä totesi:"Eikö Tarja Halonen sitten enää ole presidentti?" Niin, hänen ja kaikkien muidenkin aikanaan ei muita ole ollutkaan. T teki Runebergin päivän kunniaksi Runebergintorttuja, joista tuli jopa parempia kuin aiemmin syömäni, ja söimme niitä ruoan jälkeen pienen Suomenlipun seistessä pöydällämme.

Varsinaisen supersunnuntain teki kuitenkin 'oma' amerikkalaisen jalkapallon joukkueemme New England Patriots. Super Bowl-otteluun on valmistauduttu seudullamme jo muutaman viikon ajan siten, että uutisia on riittänyt ihan jokaiseen uutislähetykseen, ja lapset ovat kouluissaan askarrelleet monenlaista Patriots-rekvisiittaa. Pikku-O osasi spontaanisti huutaa:"Go Patriots!", ja E esitti peliin liittyvän kannustustanssin. Nostimme yhteisen maljan, napostelimme raejuusto-minitomaatti-minttu-merisuolarae-mustapippuri-hapankorppupaloja ja jäljelle jääneitä Runebergintorttuja, ja istuimme illan katsomassa Patriots-Giants-ottelua, joka käytiin Indianapolisissa. Pikku-O ja Iso-O ohjattiin sänkyyn puoliajalla, mutta E seurasi ottelun loppuun. Voi mikä harmi oli, kun aivan viime metreillä Giants kiilasi ohi ja vei pystin. E ei meinannut päästä harmista yli.

Kun päivä oli jo niin täynnä juhlaa, päädyimme ottamaan juhlinnan alle vielä yhden asian. Vaikka kuinka mones hääpäivämme on tänään maanantaina, mutta nostimme kuohuviinilasimme jo illan ottelun kuluessa - olihan Suomessa jo päivä vaihtunut. Upeaa, että olemme näin pitkälle yhdessä porskuttaneet. Onnea meille!