Talviloman loppuosa

E:n ja Iso-O:n loppuloma laskettelureissun jälkeen ei paljon ihmeitä tarjonnut. E sai Harry Potter-sarjan viimeisen kirjan luettua (4175 sivua yhteensä), ja kuten hieman arvelin, ei oikein löytänyt korvaavaa. Niinpä kaikenlaista pientä ja isompaa kahnausta on lomalaisten välille kehkeytynyt. Eikä tietysti ihme, sillä kaikki heidän hereilläoloaikansa on kulunut muutaman neliömetrin päässä toisesta.

Pikku-O, T ja minä emme lomailleet. Välillä tunsin huonoa omatuntoa Pikku-O:n vuoksi, mutta katsoessani, kuinka mielellään hän preschooliin meni, koin ratkaisun oikeaksi. Itse kävin töissä, ja yritin saada jotain aikaan kotona. Tämä osoittautui ajoittain melko työlääksi, sillä esimerkiksi lauantaina yhtään liioittelematta käynnistin yhtä tietokonettamme koko päivän, yli kaksitoista tuntia. Missään vaiheessa ei selvinnyt, miksi se oli niin hidas, ja miksi se toimi jälleen moitteettomasti seuraavana päivänä. Henkimaailman hommaa ja totaalista ajanhukkaa. T toimi koti-isänä kahtena päivänä töissä olessani, mutta tekstiä syntyi silti entiseen tapaan. Pappina hän pääsi toimimaan tuhkakeskiviikon iltamessussa, ja saapui kotiin tuhkaristi otsallaan.

Osittain tämä ajoittainen pappina toimiminen ja osittain pieni, kasvava nolous ajoi meidät hakemaan Newtonin luterilaisen kirkon jäsenyyttä. Luonnollisesti meidät hyväksyttiin, ja tänään sunnuntaina messun yhteydessä suhteemme virallistettiin. Istuimme etupenkissä, josta meidät saarnan jälkeen kutsuttiin eteen lyhyttä jäseniksiottamista varten. Lapset käyttäytyivät koko messun ajan todella hyvin, mikä oli aavistuksen yllättävää, sillä aamulla jokainen keksi kaikenlaisia kepposia.

Kotimatkalla näimme lähilammellamme joutsenia ja kotipihallamme ruohosipuli oli alkanut jälleen itää. Talvi?