Suomalainen iltama meillä kotona

Leipojamestari-J iski jälleen. Oikaisin hieman Bostonkakun kohottamisessa, ja aamulla oli odottamassa käytännössä kohoamaton, tiivisrakenteinen, sämpylämäinen leipomus, jota ei voinut ajatellakaan kannettavaksi arvovaltaisen vieraamme eteen. Kahdeksi tunniksi kutistuneet yöuneni eivät todellakaan olleet sen arvoiset. Metromatka molempiin suuntiin sujui vieruskaveriin nojatessa, kuolavanan valuessa suupielestä.

Lapset kouluihinsa vietyään, opiskeltuaan työpäivän verran ranskaa ja käytyään vielä yliopistolla luennoillaan T oli käynyt kahdessa kaupassa ja oli valmistamassa ateriaa, kun saavuin itse kotiin. Jälkiruokahyydyke jäi hyytymään, kun T kävi hakemassa vauhtikolmikon kouluistaan kaiken kiireen keskellä. Minä kuorin ja pilkoin sillä välin. Hätäisesti kaikki oli valmista juuri ennen kello kuutta, jolloin T:n yliopiston Graduate Schoolin dekaani Candace ja kestovieraamme professori Gary saapuivat.

Nostimme yhteisen maljan koko porukan kesken. Lapset olivat ehtineet syödä etukäteen, joten perinteisen pehmoeläinten esittelykierroksen (Iso-O:n Isokoira ja Pikku-O:n seepra ja karhu) jälkeen siirryimme pöytään. Lapset menivät yläkertaan katsomaan Olipa kerran elämä-DVD:tä sen jälkeen kun Pikku-O:n seepra ja karhu olivat yllättäen käyneet antamassa pusut dekaanille hänen suureksi ihastuksekseen.

Gary oli ehdottanut, että viettäisimme suomalaisen illan. Niinpä alkuruoaksi oli graavilohivoileipiä, pääruoaksi perunamuusia, poronkäristystä (oikeasti kauriskäristystä), juureskuutioita sekä puolukkahilloa ja jälkiruokaksi marjahyytelöä ja kermavaahtoa. Kaikki oli onnistunut jokseenkin täydellisesti, mutta käristys oli kyllä huippua. Ilta jatkui vielä sohvalla istuskellen hieman tarpeettoman myöhään varsinkin, kun edeltävä yö oli ollut sen kahden kokonaisen tunnin mittainen. Mutta kaikille jäi hyvä mieli, ja dekaanilta tuli seuraavana päivänä oikein amerikkalaistyyppinen sähköposti, jossa hän vuolaasti kiitti mukavasta illasta ja kehui lapsia sanalla "adorable".

Arkiviikon kaksi viimeistä päivää menivät kaikilta rutiinilla ja porukka on aikamoisen väsynyttä. Varsinkin minä ja Pikku-O. T:lla alkoi loma, mikä tarkoittaa luentojen puuttumista, mutta entistäkin intensiivisempää kirjoittamista työhuoneessa. Saattaapi tuo lähteä jonkun hiihtoreissun tekemään, mihin vain häntä kannustamme. Silmäpussit kun alkavat jälleen tummua ja uurteet otsalla syventyä.