Opettajia tapaamassa

Kevään opettaja-vanhempitapaamiset olivat E:n ja Iso-O:n osalta sattuneet samalle päivälle. Iso-O:n opettajat päättivät vetää koko show:n läpi iltapäivässä, ja niinpä aikaa yhtä vanhempaa kohti oli vain viisitoista minuuttia. E:n nuori opettaja sen sijaan panosti hieman enemmän, ja istuu nyt sitten pitkiä iltoja useana päivänä. Ymmärrän molempia.

Lähdin ajoissa töistä pyöräilemään ihanassa, keväisessä säässä. Matka on sen verran pitkä, että hikihän siinä tuli. Virkistäytyminen koulun haisevassa vessassa ei tilannetta parantanut; tunkkainen olo ei auttanut keskustelemaan iloisesti ja vauhdikkaasti. Keskityin siis kuuntelemaan. Onneksi opettajilla oli paljon kerrottavaa.

Ensin vuorossa oli Iso-O. Opettajat, joita on kaksi, kertoivat innokkaasti, kuinka Iso-O oli saanut viimein kerrottua, miten hänen nimensä kuuluu lausua. Hän oli kuulemma kertonut kohteliaasti myös kirjastontädille, joka oli ollut oikein tyytyväinen Iso-O:n reippaudesta. Lukeminen sujuu mainiosti pieniä ääntämisvirheitä lukuunottamatta (esim. Iso-O oli koko lukemansa kirjan ajan ääntänyt sanan "ride" kuten "read", ja ihmetteli siten lopussa, että miksi ne pojat halusivat lukea siellä kärryssä). Jos odotettavissa on lyhyt vastaus, on Iso-O innokas viittaaja ja vastaaja. Sen sijaan vähänkin pidempiä vastauksia Iso-O välttää, vaikka kuulemma osaisikin. Se ja sanavaraston kasvattaminen ovat Iso-O:n haasteita. Kaikkinensa Iso-O:sta tykätään paljon, koska hän on niin aktiivinen, sosiaalinen, ystävällinen ja kohtelias, eikä tee eroa poikien ja tyttöjen välille; molemmat kelpaavat hyvin leikkikavereiksi. Jopa niin hyvin, että muutama viikko sitten Iso-O sai kutsun liittyä viiden pojan kanssa jonkinlaiseen roolipelityyppiseen Star Wars taisteluun. Vaikka intoa olisi riittänyt, en laittanyt häntä mukaan. Ehkä se Star Warsin fanitus kuitenkin on enemmän isoveljen juttu.

Viisitoista minuuttia meni nopeasti ja siirryin muutaman kymmenen metrin päässä olevan E:n luokan oven taakse odottamaan. E:n opettajalla oli myös paljon hyvää kerrottavaa. E tykkää kovasti lukemisesta - erityisesti historiallisista kirjoista - ja kertoo vivahteikkaasti niistä luokalle. Puhetta tulee paljon ja esiintyminen ei jännitä. Vähennys- ja yhteenlaskuissa on usein sormet käytössä, ja siitä pitäisi harjoitella pois, jotta laskuvauhti nopeutuisi. Hyvin laskut sinänsä sujuvat ja E osaa hyvin kertoa, miten on kulloisessakin tilanteessa päätynyt vastaukseensa. Kirjoittaminen on säilynyt haasteena. Virkkeen alkukirjain on harvoin iso ja välimerkkien käytössä E:lla on liberaalit otteet. E ei oikein malttaisi harjoitella oikeinkirjoitusta, ja tarinat jäävät kovin lyhyiksi ja latteiksi. Näihin panostetaan. Opettaja hieman varovasti kysyi, josko meille sopisi se, että E jatkaisi ELL-ohjelmassa vielä ensi vuonnakin - kirjoituspuoleen kun olisi hyvä vielä panostaa. Aivan hassu ajatus, ettei sopisi.

Tapaamisten jälkeen nappasin liikuntasalissa tanssivan Iso-O:n ja ulkona ilman takkia hippaa leikkineen E:n mukaani ja haimme yhdessä muutaman sadan metrin päässä olevan Pikku-O:n, joka on oppinut kirjoittamaan nimensä. Kaksi ensimmäistä kirjainta tulevat aina oikein. Kahden viimeisen kanssa järjestys vaihtelee ja viimeisen kirjaimen väliviiva saatta humpsahtaa toiseksi viimeiseen. Mutta ei olla liian tarkkoja. Pikku-O osaa kirjoittaa nimensä.