Etäelämistä ja virustautioppia

Viikko on ollut aika erikoinen. Ajatuksin olen ollut veljen perheen mukana toisen lapset iloisen odotuksen käännyttyä jännitysnäytelmäksi lapsiveden mentyä viikkotilanteessa 23+2. K-M on siirretty Kuopioon ja toistaiseksi mitään uutisia ei ole kuulunut. Toivottavasti ei hetkeen kuulukaan. Voimia J ja K-M!

Etäseuraamisen lisäksi on tapahtunut kaikenlaista muutakin. Kevään ensimmäinen päivä, maanantai 21.3. kruunautui sakealla lumisateella. Lunta on satanut muinakin päivinä ja kelit ovat olleet selvästi aiempia viikkoja viileämpiä. Mitään ei kuitenkaan ole jäänyt maahan. Alkuviikosta toivuimme edellisviikon flunssasta, mutta nyt se onneksi alkaa olla menneen talven lumia. Sen sijaan Pikku-O sai koulusta mukaansa oikein viheliäisen viruksen, Noron, jonka kanssa on nyt kamppailtu keskiviikkoillasta lähtien. Ke-to mikään ei pysynyt sisällä ja tämä muutenkin pienikokoinen kaverimme kuihtui yli kaksi paunaa (meillä on paunoissa painon ilmoittava puntari). Kymmenen millilitran kokoisella ruiskulla on vastahankaisen pikkumiehen suuhun ruiskutettu kotitekoista Osmosalia monta kertaa tunnissa vuorokauden ajasta riippumatta toivoen sen pysyvän sisällä. Nyt paino on noussut melkein paunan verran, eikä oksentelu ja ripuloiti ole enää jatkuvaa, joten sairaalalta saatamme välttyä. Tilanne ei silti ole lainkaan ohi, ja valitettavasti on vain ajankysymys, milloin seuraava meistä on vuorossa. Tunnen vatsanpohjassani pientä kurnutusta.