Ei syntynyt Bostonkakkua sunnuntain kiireessä. Niinpä sen tekeminen on ajankohtaista nyt, keskellä yötä. Ensin tarkoitukseni oli nousta aamuyöstä sitä leipomaan, mutta päädyin kuitenkin tähän hieman inhimillisempään vaihtoehtoon. Erityisesti siksi, että mieli on illan jäljiltä vielä kovin vauhdikas.
Tulin puoliltaöin teini-idolini Bon Jovin konsertista. Voi mikä nostalgiavyöry hyökyikään ylitseni tuon lähes kolmituntisen tykityksen aikana! Bostonin TD Garden oli lähes loppuunmyyty ja tunnelma sen mukainen. Meteli oli korviahuumaavaa, kun monikymmentuhatpäinen, naisvaltainen yleisö laittoi äänihuulensa koetukselle. Tunsin itseni jälleen 14-vuotiaaksi hytkyessäni muiden mukana tuttujen kappaleiden tahdissa.
Konsertti alkoi Jonin laulaessa ja soittaessa kitaraa kaukana päälavalta. Ohimenevä ensijärkytys oli huomata miesten vanhentuneen kovasti sitten kahdeksankymmentäluvun. Sitten muistin itsekin olevani aavistuksen varttuneempi, ja katsoin heitä uusin silmin. Hienosti jaksavat miehet vääntää - kolmekymmentä vuotta tulee pian täyteen ja bändi on ollut kasassa neljän vuosikymmenen aikana. Ei onnistu ihan kaikilta.
Konsertti oli taidokkaasti rakennettu vanhojen hittien ja uusien kappaleiden vaihtuessa jouhevasti. Pieni latistus meinasi tapahtua viidennen kappaleen jälkeen, kun lavan sähköt yhtäkkisesti menivät. Minuutit olivat pitkiä, kun sähkömiehet yrittivät ratkaista tilanteen. Tahattoman tauon jälkeen tunnelma kuitenkin nousi nopeasti uudelleen, ja hitti toisensa jälkeen sai yleisön hurraamaan ja tanssimaan. E:n lempikappale "Livin' on a prayer" tuli konsertin lopettavana, viimeisenä encore:na.
Nyt on Bostonkakku uunissa. Tässä ehtiikin nukkua melkein kolme tuntia ennen aamua. Näytän varmasti varttuneelta teini-idoliltani töihin mennessäni. Onneksi se oli sen arvoista!
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.