JFK:stä ja kaikesta muusta

JFK:n kuolemasta tuli 50 vuotta 22. päivä marraskuuta. Kuten arvata saattaa, kuolemaa on muisteltu laajalti. Niin Dallasissa kuin synnyinosavaltio Massachusettsissakin on ollut monelaista virallista ja puolivirallista ohjelmaa. T kirjoitti asiaa sivuavan blogikirjoituksen 4 vuotta sitten, joten en lähde sitä nyt kertaamaan. E ja Iso-O osasivat molemmat kertoa melko tarkkaan, mitä tapahtui. Iso-O tosin ehdotti tapahtuma-ajankohdaksi 1888.

JFK:stä sujuvasti terveydenhuoltoon hypäten. Saimme pyynnön laskuttaa Massachusettsin vammaisturvaa (Medicaid, jota Massachusettsissa kutsutaan nimellä MassHealth) Pikku-O:n puheterapiasta, joka on jatkunut kerran viikossa koulutuntien aikaan. Itseäni hieman mietityttää, että mitähän tästä seuraa, kun Medicaid on tarkoitettu vain Yhdysvaltain kansalaisille tai pysyville asukkaille, joihin luonnollisesti emme kuulu. Pikku-O:n puhe on kyllä kehittynyt valtavasti joko tuesta johtuen tai siitä huolimatta, eikä nykyään ole mitään vaikeutta häntä ymmärtää. Suomenkielikin sujuu kohtuullisen hyvin, eikä olennaisesti eroa E:n ja Iso-O:n tyylistä virheineen.

Puheterapialaskutuksen lisäksi saapui toisenlainen terveysilmoitus koulusta. Jollakin Iso-O:n luokkakaverilla on täitä. Päätäni alkoi välittömästi kutittaa. Toistaiseksi aamuinen hiusten tarkistaminen ei ole tuottanut tulosta, mutta sen ja pakkaspäivien saapumisen johdosta veimme kaikki petivaatteet patjoja myöten ulos tuulettumaan. Patjojen ja peittojen tamppaaminen ei täällä ilmeisesti kuulu kuvioon. Ainakin siitä päätellen, että emme ole nähneet yhtään mattotelinettä koko täälläolomme aikana. Itse tamppaus oli melkoista Hard Core-hommaa, sillä tuuli oli samanaikaisesti myrskylukemissa ja peittoja ym. sai haeskella ympäri pihaa. 

Töistä saapuessani sain määräyksen ajaa viinikaupan kautta ja hakea meille pullon tämän vuoden sadon viiniä. Oli kuulemma ensimmäinen päivä, kun sitä oli tarjolla. Käyntiäni ilahdutti se, että myyjä vaati minua esittämään henkilötodistukseni. Määräysten mukaan jokaisen, joka näyttää nuoremmalta kuin 30, tulee henkilötodistus esittää, joten en sentään teiniltä vaikuttanut, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että iltani oli pelastettu.

T lähti vähän yllättäen Pikku-O:n kanssa Suomi-kouluun suomalaisperheen kanssa. Lähinnä hän kai halusi käydä läheisessä puutarhamyymälässä perheen isän kanssa. Saimme tuliaisiksi kuivakukat ruokapöydälle sekä ison kimpun aikuisen kokoisia kuivaheiniä (mitä lienevätkään). Huomasin T:n poissaollessa, että lauantai oli käytännössä viimeinen mahdollisuus laittaa jouluposti ajoissa liikkeelle. Olin sitten postissa 5 minuttia ennen sen sulkeutumista. Postitäti oli kyyrmeissään. En voi häntä siitä liikaa moittia - hän joutui naputtamaan jokaikisen paketin tullilapun tiedot tietokoneelle. Käynti oli kuitenkin informatiivinen, sillä nyt tiedän, että saman voi tehdä itse netissä ja säästää kaikkien aikaa. Paketit lähtivät liikeelle ja toivottavasti saavuttavat kohteensa ennen joulua. Joulua, joka taas lähestyy hirveällä vauhdilla.

Viikonloppuun mahtui myös Iso-O:n kaverisynttärit Boston Sports Club:illa uinnin merkeissä. Ei meinannut tyttö taaskaan pysyä housuissaan innostukseltaan. Syntymäpäivien jälkeen söimme ensimmäistä kertaa vuosiin juustofoundueta. Se onnistui yllättävän hyvin ilman varsinaista laitetta. Iso-O ei käytännössä maistanut sitä lainkaan, sillä hän ei tykkää juustosta, ja Pikku-O kieltäytyi jatkamasta ensimmäisen makupalan jälkeen. Meille kolmelle muulle jäi sitten aika paljon syötävää. Maha oli kohtuullisen täynnä.

Viikko alkoi kirpeässä pakkassäässä. T pääsi viettämään iltaa Bostonin keskustaan Bostoniin suunnitellun Round Table-klubin kanssa, kun lähdin töistä sitä varten vähän aiemmin. JFK-uutiset ovat vähentyneet. Muistopäivä on ohi.