Säästä ja sen vierestä

Ihana, kirpeähkö syksykeli ulkona. Öisin käväisee pakkasella ja päivällä lämpenee n. 15 asteeseen. Ei valittamista. Paitsi niillä, jotka kaipaavat sadetta. Sademäärät ovat ennätyksellisen alhaalla viimeisen muutaman kuukauden aikana. Lähijärvemme pinnasta sen helposti huomaa.

Halloween on juhlittu. T kävi kurssikaverinsa kekkereissä lauantai-iltana, ja lapset inventoivat omat saaliinsa. Aika paljon karkkia jäi muovikurpitsoihin odottamaan senkin jälkeen, kun pois oli otettu "pahat" karkit. Kukaan lapsista ei hirveästi tykkää maapähkinävoista, joten sitä sisältävät suklaat joutuivat poistettujen listalle. T myös kehotti poistamaan kaikki elintarvikeväriä sisältävät sokeripallot, mutta tälle ehdotukselle lämmettiin vain osittain. Ihan heti ei täydy karkkia käydä kaupasta ostamassa, sillä sitä on nyt yllin kyllin parin viikon välein vietettävää karkkipäivää varten. T olisi varmaan halunnut kurpitsojen tyhjentyvän enemmänkin, mutta näin sitä nyt mennään eteenpäin. Varsinkin, kun viikon aikana kävi konkreettisesti ilmi, että isompia lapsiamme on alkanut hävettää heillä käytossään olevan rahan/tavaran määrä verrattuna kavereihin.

Viikolla oli nimittäin Book Fair (koulun jokavuotinen kirjamyyntitapahtuma). Jokainen sai käyttöönsä kymmenen dollaria, mikä on tietysti aika vähän. Sillä saa maksimissaan yhden pehmeäkantisen kirjan. Ajattelin silti, että se on riittävästi, sillä käymme usein kirjastossa, jossa on oikein hyvä valikoima kaikentasoisia ja -tyylisiä kirjoja, ja lapsilla on koulussaan viikottainen kirjastotunti, jolloin on mahdollista saada lainata 2-5 kirjaa viikoksi kerrallaan. Olin väärässä.

Pikku-O esitteli iloisena kirjansa ja kertoi saaneensa takaisin kaksi rahaa ja kaksi paperia. Paperit (2 dollaria) hän antoi T:lle ja "rahat" (yhteensä 2 senttiä) hän laittoi säästöpossuunsa. Kysyin Iso-O:lta, paljonko hänen kirjansa maksoivat ja mihin loppurahat menivät. Vaivautuneena hän selitti, että rahat juuri riittivät kirjoihin. Kirjojen takakansista kävi kuitenkin nopeasti ilmi, että yhteishinta oli huomattavasti yli kymmenen. Alkoi selittelyjen ketju, jossa päällimmäinen ongelma oli häpeä siitä, että muilla oli niin paljon enemmän rahaa. Ketju mutkistui niin erikoiseksi, että aloin jo pelätä hänen varastaneen joko kirjan tai rahaa. Näin ei onneksi ollut, selvisi myöhemmin. Lisärahan he olivat ottaneet omista säästöistään, joita ei ollut tarkoitus näin käyttää. Ilta oli Iso-O:lle - ja samalla minulle - hyvin raskas. E oli tässä vaiheessa vain hiljaa. Seuraavana päivänä tilanteen selvittely jatkui. Kun painotin rehellisyyden tärkeyttä vaikeidenkin asioiden kanssa, tunnusti E oman kirjansa maksaneen 25 dollaria. Kiitin häntä tunnustuksesta ja samalla kehoitin miettimään, minkälaiseen tilanteeseen hän sisarensa edellisenä päivänä jätti. Ihanan vilpitön anteeksipyyntö siskolta seurasi. Keskustelimme pitkään aikuisillekin tutusta aiheesta, mitä tehdä, mikäli asia/tavara maksaa enemmän, kuin mihin itsellä on varaa. Annoin kolme vaihtoehtoa: 1. Tavaraa ei voi saada, 2. Tavaran voi saada myöhemmin, kun on ansainnut tarpeeksi rahaa, tai 3. Tavaran voi saada heti velaksi. Lapset valitsivat vaihtoehdon 2. Opetus meni siis melko hyvin perille.

Olin edellisen viikonlopun töissä, mikä on T:lle tietenkin raskasta myös. Onneksi Pikku-O pääsi suomalaisperheen kyydillä Suomi-kouluun ja lapset seuraavana päivänä pariksi tunniksi maalaamaan katua koulun ympärillä Bakesale:iin liittyen. Lauantaina saavuin hiljaiseen taloon. T oli huolehtinut päivällisen toisella tavalla. Kirkollamme oli iltatilaisuus vanhemmille sisältäen kolmen ruokalajin illallisen ja lastenhoidon lapsille sisältäen pizza-aterian. En kuullut niin paljon valitusta kuin yleensä, kun saapuivat vatsat täynnä iltatoimille.

Talven lähestyminen on pitänyt T:n muutenkin kiireisenä. Kun uuteen autoomme eivät vanhat talvirenkaat enää käyneetkään, piti hommata uudet. Uutena olisivat tulleet maksamaan vanteineen yhteensä lähes 1200 dollaria. T sai tingittyä uudenveroiset käytetyt 460 dollariin. Aika hyvin. Itse olen niin kovin kömpelö moisessa. Nyt ne pitäisi vielä saada laitettua alle. Lunta ei vielä tosin ole tiedossa ainakaan viikkoon.