Neurologia (PGY 2): Interventional Neuroradiology

Erikoistumisurani löysin kuukausi on ohi. Koska sairaalan minulle ottama vakuutus ei oikeastaan kata mitään muita toimenpiteitä kuin selkäydinnestenäytteenoton, jo edeltävästi tiesin, ettei minun odoteta osallistuvan liian aktiivisesti minkäänlaisten neulojen tai katetrien työntämiseen tai vetämiseen. Olisin tietenkin voinut pukeutua steriilisti ja osallistua nenä kiinni potilaassa käytännöntoimintaan, mutta kun vaihtoehtona oli istua mukavasti pöydän äärellä monitoria tuijottaen, valinta oli helppo. Monitorin tuijottamisen kanssa vaihdellen kun oli helppo vilkuilla hieman kirjaakin. Hyvällä säkällä sattui nimittäin niin, että sekä neuroanatomian että päivystysasioihin liittyvä tentti oli juuri tämän löysän kuukauteni aikana. Ehdin siis mitä parhaiten valmistautua niihin.

Olin todella vapaa tekemään juuri mitä halusin. Aamuisin osallistuin Morning Report:iin ja keskipäivällä Noon Conference:iin. Morning Reportin jälkeen hakeuduin toimenpidealueelle, jossa yleensä oli jo käynnissä jokin toimenpide. Tavallisimmat toimenpiteet olivat aivoverisuonten kuvantamiset, stenttien ja koilien laitot, selkäytimen verisuonten kuvantamiset ja embolisaatiot. Useamman kerran viikossa pahoja nenäverenvuotoja tyrehdytettiin embolisaatiolla ja kertaalleen näin murtuneen selkänikaman täyttöä betonilla. Koska yleensä liukenin paikalta alkuiltapäivästä, jäi minulta näkemättä aivohalvauksen veritulpan liuotukset sekä mekaaniset tulppien poistot. Mikä on vähän harmi, sillä siksihän minä sinne oikeastaan menin. No, opin paljon katsomaan verisuonten kuvia, joten hukkaan aikani ei mennyt. Ja voiko sitä parempaa palautetta saadakaan kuin lähes päivittäin aidosti yllättyneen ja ilahtuneen T:n toteamus:"Miten sinä nyt jo tulit?"

Voi olla, ettei ihan parasta arviota sen sijaan ole tiedossa kouluttajilta, kun olin aina vain lähdössä, vietin viikon lomaa kesken kuukauden, ja en enää palannut loman jälkeen. Syynä tähän palaamattomuuteeni oli se, että paikkasin ystävääni osastolla hänen raadettua vuokseni T:n väitöspäivän aikoihin. Ja parin päivän osastojakson jälkeen päädyin käyttämään kaksi viimeistä löysää päivääni erittäin rennosti viihtyisässä kirjastossamme lukien. Lukemiselle ei nimittäin tule lähitulevaisuudessa aikaa kovin repeämään.