Massachusettsin oma dynastia - Perhe Kennedy

Kansallisuuksien ja mitä moninaisempien kielten kirjo - englanti, espanja, heprea, kiina, venäjä ja ranska etunenässä - on tullut osaksi normaalia elämää. Vastaavan kulttuuris-lingvistisen mosaiikin voi aistia kulkiessaan yliopiston kampuksella. Yhdysvalloissa, jossa tänään arvioidaan olevan noin 307 miljoonaa ihmistä, on sen kokoon nähden valtava siirtolaisväestö. Tässä tietysti tulee ottamatta huomioon se tosiseikka, että yli 99 prosenttia Yhdysvaltain nykyväestöstä on muita kuin Amerikan intiaanien tai Alaskan alkuperäiskansoihin kuuluvien jälkeläisiä. Sujuvasti historiaa tulkiten on kuitenkin mahdollista todeta, että nykytilastoihin kelpaavia siirtolaisia on vähintään paljon.

1800-luvun alkupuolella maahan joukoittain tulleita irlantilaisia - he muodostivat suurimman immigrantti-kansallisuuden - tuskin enää luetaan siirtolaisten joukkoon, mutta merkittävää osaa he ja heidän jälkeläisensä ovat näytelleet ja näyttelevät edelleen niin Yhdysvaltain kuin erityisesti Bostonin seudun elämässä. Onhan myös menestyksekäs Boston College, nykyisin monikansallinen ja monikulttuurinen, mutta katolista jesuiittaperintöä tyylikkään itsetuntoisesti vaaliva yliopisto, alunperin perustettu opinahjoksi irlantilaisperäisten katolisten siirtolaisten lapsille.

Irlantilaisten siirtolaisten mukana Yhdysvaltain maaperälle rantautunut kelttiläisperäinen "All Hallow's Eve", nykyään paremmin tunnettu kaupallistetulla nimellä Halloween, sadonkorjuujuhla ja "kaikkien pyhien ilta", on toinen sattumanvarainen esimerkki irlantilaisten hapattavasta vaikutuksesta paikalliseen yhteiskuntaan - ja ehkä laajemminkin maailmaan. Mutta kolmas esimerkki on saanut viime päivien aikana huomattavasti enemmän tilaa julkisuudessa ja ihmisten mielissä: perhe Kennedy.

Kennedyjen irlantilais-katolinen poliittinen dynastia on toki laajasti tunnettu, ei vähiten suvun kohtaamien loistokkaiden ja traagisten hetkien takia. Se sen sijaan on ehkä ollut vähemmän tiedossa, että Yhdysvaltain demokraattisen puolueen ympärillä merkittävästi toimiva suku maantieteellisesti juurtuu - Washington D.C.:n lisäksi - juuri kotiosavaltioomme Massachusettsiin ja etenkin Bostoniin.

Dynastian "kantaisä", aikanaan maailman rikkain irlanninamerikkalainen, Joseph P. Kennedy (1888–1969), oli jo kiinnostunut näkyvästä poliittisesta vaikuttamisesta; hänen intohimonaan oli tulla Yhdysvaltain ensimmiseksi katolilaiseksi presidentiksi. Tämän poliittisen vaikuttamisen perinnön omaksuivat sitten hänen lapsensa - ja nähtävästi myös lapsenlapset. Mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, jää nähtäväksi. Sen sijaan historia on kirjoittanut sivuilleen tämän elokuun aikana kaksi perhedynastiaan kuuluvaa nimeä, joiden saavutukset ovat tulleet täyteen mittaansa.

Yhdeksänlapsisen perheen viidentenä syntynyt Eunice Kennedy Shriver menehtyi 11. elokuuta pitkän ja monivivahteisen elämän jälkeen. Vanhemman siskonsa epäonnistuneen lobotomian ja sitä seuranneen entistä vakavamman henkisen häiriöitymisen johdosta kehityshäiriöistä kärsivien lasten ja nuorten auttaminen sai merkittävän sijan Eunicen elämässä. Hän käynnisti vuonna 1962 takapihaltaan Special Olympics -liikkeen ja johti sitä pitkään. Historian ironiaa on se, että hänet tultiin kuitenkin aina tuntemaan JFK:n siskona - vielä kuolemassaankin. Mutta näkyvän ja suoran poliittisen vaikuttamisen, jos kohta myös maalitauluksi asettautumisen, sija tässä perheessä oli selvästi nimetty pojille.

Ensin kuoli - asein käytävässä poliittisessa taistelussa - Joseph Patrick Kennedy, Jr. (1915–1944). Sitten luoteihin kuoli presidentti John Fitzgerald Kennedy (1917–1963), jonka jälkeen assassinaation kohteena menehtyi presidentinvaalikampanjaansa käyvä Robert Francis Kennedy (1925–1968). Ainoana luonnollisen kuoleman kohdanneena, dynastian ensimmäisen polven miespuolisena jälkeläisenä menehtyi elokuun 25. päivä - siis vain kaksi viikkoa siskonsa jälkeen - Massachusettsin osavaltion senaattori, niin ikään presidentiksi tavoitellut, purjehdusta rakastanut Ted Kennedy. Hän oli 34-vuotias tullessaan lähisukunsa vanhimmaksi miespuoliseksi edustajaksi, "patriarkaksi", ja saadessaan vastuulleen kahden veljensä lasten kaitsemisen sedän roolista käsin.

"Liberalismistaan", mutta samalla kompromissintekokyvystään, tunnetun ja siksi ristiriitaisenakin pidetyn senaattorin - ja hänen sukunsa - arvostuksesta ehkä jotain osoittaa se, että tänään lauantaina Bostonin Dorchesterissa sijaitsevassa Our Lady of Perpetual Help -basilikassa - jossa senaattori kävi rukoilemassa - vietettävään siunaustilaisuuteen osallistuvat kaiken muun notabilian joukossa Yhdysvaltain presidenteistä Obama, Clinton, George W. Bush sekä Jimmy Carter. Kansainvälisenä vieraana on mm. Irlannin pääministeri. Tilaisuus olisi monessakin mielessä mitä mielenkiintoisin seurattavaksi, mutta samaan aikaan olen itse valmistelemassa messua New Yorkin suomalaisessa seurakunnassa. Seuraaminen jää siis viestintävälineiden varaan; tosin tässä tapauksessa varsin hyvällä kattauksella.

Arvostuksesta kertoo myös se, että perjantaina niin ikään Bostonissa - JFK Presidential Library and Museumissa - vietetty monituntinen muistotilaisuus televisioitiin uutisten kustannuksella kokonaisuudessaan CNN:sta aina paikalliskanaviin. Paikallisen mittapuun mukaan tätä on pidettävä huomattavana kunnianosoituksena. Kun "popin kuningas" kuoli, asiaa sentään puitiin näennäisesti uutisten sisällä. Tällä kertaa annettiin tilaa itse tapahtumalle vailla spekulaatioita ja studioraateja.

Ted Kennedyn - jonka omien sanojen mukaan terveydenhoitoreformi oli hänen elämänsä syy - kuoleman jälkeen Kennedyjen muistomerkkejä maailmassa, ja eritoten Massachusettsissa, riittää. Toivottavasti myös itse reformi, jota on jo siellä täällä ehdotettu "Kennedyn laiksi", voi tulla sellaiseksi. Sen lisäksi jää nähtäväksi, kuka Kennedyistä on se, joka seuraavaksi on valtakunnan valokeilassa, jatkamassa dynastian perinnettä. Lupaavia ehdokkaita on jo olemassa. Patrick Joseph Kennedy, Tedin poika, on jo edustajainhuoneen jäsen. Toisaalta, Tedin siipien alla ollut JFK:n tytär Caroline Kennedy on jo pidempään saanut hyvin näkyvän roolin ja edustaa ehkä laajemmin sellaista henkistä perintöä, mitä on pidetty Kennedyjen vahvuutena.

Kävi miten kävi, joka tapauksessa veikkaan, että "family legacy" ei suinkaan tähän katkea. Jos poliittistä sfääriä olen yhtään oppinut tuntemaan, Ted Kennedyn kuolema voi olla alku uuden sukupolven esiinmarssille. Jota tukee merkittävä varallisuus, sillä ilman rahaa ei tässä maassa tehdä yhtään politiikkaa.