Tähtiä ja lettuja

E ja Iso-O saivat lukuvuoden ensimmäiset Rehtorin tähtensä. E:lle se napsahti lukemisesta ja Iso-O:lle runoilusta:

Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star E for outstanding achievement in Reading. E was a fantastic participant in our "fishbowl" discussion! He shared his reading strategies while citing evidence from the text, and he also added very thoughtful ideas to the discussion about Maniac and Grayson's friendship!

Mason-Rice School congratulates Principal's Super Star Iso-O for outstanding achievement in crafting an original Halloween poem called "The Graveyard". Iso-O's poem delightfully weaves rich, descriptive images, alliteration and rhyme to scare you to the bones!

Kaksitoista päivää töissä ja kaksi vapaalla on aikamoinen rytistys meille kaikille. Vapaaviikonlopuista osa menee tai menisi, jos malttaisi, levähtämiseen. Toisin kuin viime vuonna olen kuitenkin ehtinyt nähdä lapset sekä aamuisin että iltaisin hereillä lukuunottamatta satunnaisia pitkiä päiviäni, joita tähän marraskuun pimeyteen on minulle ladattu kolme. Normiaamuna herätän lapset vähän ennen lähtöäni puoli seitsemältä syömään aamupuuroa. Yleensä saavuttuani seitsemän jälkeen päivällinen on jo syöty, mutta olemme sentään ehtineet päällimmäiset kuulumiset vaihtaa. Ei ehkä optimaalisin tilanne, mutta hienoinen parannus viime vuoteen kuitenkin.

Viimeistä edellinen viikonloppu oli vapaa. Ensimmäistä kertaa täällä ollessamme vuokraemännän pihafirma kävi puhaltamassa lehdet pihaltamme ennenkuin itse ehdimme haravoihin tarttua. Isoin työ jäi siis tekemättä. Riitti sitä haravoimista silti meillekin, sillä kaikki lehdet eivät vielä olleet ehtineet pudota. Isolla haravalla ja ryhmätyöskentelyllä piha saatiin siistiksi juuri sopivasti ennen lumisadetta. Lumisade tosin osoittautui varsin minimaaliseksi, enkä ehkä uskaltaisi sitä vielä ensilumeksi nimittää, ainakaan täällä itäisessä Massachusettsissa. Meiltä länteen lunta jäi jonkin verran maahan päivän ajaksi, kuulin myöhemmin.  

Lapset ovat kovasti toivoneet näkevänsä minun työkaverini. Siihen tuli parannus, kun saimme kutsun islantilaisen Annan luo lettukesteille. Anna kutsui lettuja "Icelandic pancakes", mutta ne olivat kyllä ihan suomalaisiakin. Ja aivan samalla tavalla syötyjä hillon, marjojen, kermavaahdon ym. kanssa. Iso-O oli yltiömielissään, sillä Anna on samansorttinen kuin hänkin - koko ajan värkkäämässä jotain. Hän näytti Iso-O:lle, kuinka tehdään vanhanaikaisia kirjaimia, ja lettujen syömistä lukuunottamatta Iso-O istui työhuoneen pöydän ääressä harjoittelemassa.  Lettuja tulivat syömään myös työkaverini Evy ja Yunisin vaimo Hala. Hauska parituntinen Natickissa.

Suomen isänpäivää vietettiin kotona päivällisen ja lasten tekemän pelin pelaamisen merkeissä. Iso-O tosin protestoi, sillä hänen mielestään on epäreilua, että T:lla on kaksi isäinpäivää ja minulla vain yksi äitienpäivä. Lapset jatkoivat vapaaviikonlopunviettoa maanantainakin "Veteran's Day":n vuoksi, mutta meille samaa ei suotu. Lastenhoitajamme Ana tuli seuraksi.

Viikon kohokohtia olivat myös koulukuvien saapuminen, edellisen automme talvirenkaiden onnistunut eteenpäin myyminen, E:n After School retket Higgins Armory Museum:iin Worcesterissa, tekemään itse pizzaa Cambridgessä ja keilaamaan, sekä Iso- ja Pikku-O:n opettaja-vanhempitapaamiset. Viimeksi mainittuihin meni T ja sai kuulla amerikkalaiseen tyyliin positiivisesti, kuinka hyvin menee. Iso-O:n haaste on ottaa riski ja siirtyä vaikeampiin kirjoihin (taito riittäisi, mutta jostain syystä matami valitsee aina helpomman). Pikku-O:n ainoa miinus oli verhoiltu nätisti: Hän kuulemma uskoo aina kerrasta, jos meinaa mennä hulluttelun puolelle.

Jälkimmäisen viikonlopun olin itse töissä. Muilla oli ahkerasti kaikenlaista ohjelmaan. Pikku-O kävi Suomi-koulussa suomalaisperheen kanssa, koko porukka Boston Collegen isolla stadionilla kannustamassa BC:n joukkuetta (BC Eagles), Pikku-O kaverinsa syntymäpäivillä (Plaster Fun Time), Iso-O kaverinsa kanssa Museum of Science:ssa ja pojat vielä T:n kanssa kalassa Charles River:in rantamilla.

Uusi viikko on taas alkanut, vaikka itselläni se käytännössä on edellisen jatkoa. Maanantai-ilta venähti pitkäksi, kun kävin syömässä yhdessä neurologia-ohjelmaan hakevien kanssa. Meitä oli 7 haastateltavan lisäksi kymmenisen nykyistä. Mukavaa oli. Mutta taas jäi muutama tunti pois nukkumisesta.