Kaikenlaista viime ajoilta

Olin merkinnyt kalenteriin vuokraemäntämme Bostonissa-olopäivät "Alice-warning". Arvelimme hänen saapuvan suoraan lentokentältä, emmekä suuresti väärässä olleet. Todennäköisesti kävikin pihalla heti ensimmäisenä päivänä. Taloa hän tuli tarkastamaan kahdesti. Ensi kesälle on tiedossa yhden seinän ja ulkorappusten korjaus sekä koko talon ulkomaalaus. Itse jättäisin ulkomaalauksen tekemättä ja käyttäisin summan koko talon tiivistämiseen ja ikkunaremonttiin. Mutta kukin tyylillään. Meidän olostamme hänellä ei yllättäen ollut sanottavaa - ilmeisen tyytyväiseltä vaikutti. Mikä on tietenkin selvää, sillä T on muiden töidensä ohella toiminut hänen talonmiehenään.

Viikkojen ajan lapset ovat kysyneet, joko on Recycle Day. Olen sitä yrittänyt väijyä Newton TAB:ista ja Newtonin kaupungin sivuilta. Löytyihän se ilmoitus viimein, päivä ennen tapahtumaa. Kyseessä on kaupungin vuosittainen tavaranvaihtotapahtuma. Paikalle voi viedä omat vanhat tavaransa ja ottaa tilalle muiden tuomia vanhoja. Lapset luonnollisesti olivat kiinnostuneimpia tästä viimeisestä vaihtoehdosta. Jokaisella oli oma kassi, johon sai ottaa itselleen kiinnostavaa tavaraa. Saimme mukaamme kirjoja, muutaman lautapelin, ulkopelin, lasermiekan, korin, taulun, juomapullon, maljakon sekä SpongeBob-pehmoeläimen (Iso-O, tietenkin).

Iso kurpitsa odotteli pöydällä Halloweenin saapumista, mutta koska siihen vieläkin on aikaa, päädyin tekemään sosetta. Ehtiihän sen Jack'O'Lanternin ostaa myöhemminkin. Sosetta syntyi neljä annosta, joista ensimmäisestä valmistin Pumpkin Bread:ia eli kurpitsakuivakakkua. Loput kolme annosta odottavat pakastimessa inspiraatiota - tuntuu nimittäin vähän siltä, että keittiöinnostus on kadonnut perheestämme. Aiemmin niin innokkaat pikkuleipojat priorisoivat monet muut asiat yhdessäleipomisen edelle. Pöh!

Olemme kaikki T:a lukuunottamatta saaneet tai joutuneet ottamaan influenssarokotukset. Lapset saivat nenäsuihkeet, minua pistettiin. Lasten rokote sisälsi neljä eri influenssatyyppiä, minun kolme. Nyt kelpaa rytistellä kohti talvea ja influenssa-aaltoa. Talvelta - tai vähintään syksyltä vähän meinaakin tuntua, kun vuorokauden lämpötilat liikkuvat muutaman lämpöasteen ja 15 asteen välillä. Oli pakko napsauttaa kaasupannu päälle 10.10.2013, sillä tulevaisuuskaan ei lupaa lämpöisempiä kelejä. Toinen motivaatio tähän oli se, että jokavuotiset madot ovat taas ottaneet keittiötä ja ruokasalia haltuunsa. Ainakin aiemmin ovat hävinneet, kun lämmityskausi on alkanut.

T on yrittänyt löytää uudempaan autoomme talvirenkaat käytettyinä, mutta lienee selkeämpi tilata ne uutena. Minäkin yritän miettiä sopivaa ajankohtaa 45.000 mailin huollolle ja renkaidenvaihdolle. Ei ihan vielä viitsisi talvirenkaita vaihdattaa, muttei toisaalta odottaa sitä ensimmäistä lumisadettakaan, niinkuin vuosi sitten.

Viimeisen viikon ajan olen kärsinyt selkäkivusta. Se alkoi yllättäen erään luennon alussa ja paheni mahdottomaksi seuraavan aamulenkin aikana sillä seurauksella, että jouduin jättämään työpäivän väliin. Sinänsä työpäivän väliinjättäminen ei ole kauhean vaikeaa nyt, kun menossa on vapaavalintainen jakso, mutta selkäkivusta kyllä luopuisin mielelläni.

E sai koulusta kaikille jaetun lapun koskien kännykänkäyttöä. Ilmeisesti joillakin luokkakavereilla alkaa kännyköitä olla käytössään. Aikamoinen ero Suomeen, sillä E on jo viidennellä. No, lapussa yksiselitteisesti todettiin, että kännyköiden mukaanottoa pitäisi välttää. Mikäli kuitenkin sen kouluun ottaa, pitää se jättää suljettuna omaan kaappiin koko kouluajaksi, eikä sitä saa käyttää koulun jälkeenkään esimerkiksi koulubussissa. Olin huojentunut viestistä, sillä E on lisääntyvästi pyydellyt itselleen puhelinta. On helpompi perustella oma pidättyväisyytemme, kun koulusta tuli niin selvät ohjeet. Kännykän hankkiminen tulee meillä keskusteluun vasta ensi kesänä, yläkouluun siirtymisen ja itsenäisemmän liikkumisen lähestyessä.

Iso-O tuli dramaattinen ilme kasvoillaan ja keho täynnä tunnetta keittiöön. "Something terrible has happened!" Matamin tuntien jäin odottamaan tarinanjatkoa liikaa hermostumatta - vahvasti tuntevalla tytöllä aivan normaalitkin asiat saavuttavat joskus suuren mittaluokan (isäänsä tullut, heh heh). Niin nytkin. Kansio, joka sisältää päivän läksymonisteen ja opettajan mahdollisesti lähettämät paperit, oli jäänyt koululle. Yritin pitää naaman peruslukemilla ja vakavana selittää, kuinka tärkeä on pitää huoli omista tavaroistaan ja asioistaan, varsinkin kun on jo kolmasluokkalainen ja kaikkea. "It was my sixth thing missing - duh!" Ikään kuin kuusi olisi vähän.. Illalla ei uni meinannut huolen vuoksi matamin silmään saapua. Seuraavana aamuna hänen tehtävänään oli ripeästi etsiä kansio, pyytää isin allekirjoitukset tarvittaviin kohtiin, ja palauttaa kansio sille tarkoitettuun paikkaan luokassa. Iso-O oli oikein motivoitunut asian hoitamiseen, ja "terrible situation" oli ratkaistu kansion löydyttyä juuri sieltä, mistä hän sen arvelikin löytävänsä.

Pikku-O on opetellut kirjaimen T ja näytti sitä kokonaisvaltaisesti kehollaan. On kuulemma tosi helppoa. Hänen luokassaan on Jonatan, joka "ei ollenkaan osaa englantia", ja Pikku-O on "opettanut" hänta:"Yonatan is copying me".

Olen yrittänyt orientoitua suomen kieliopin kertaamiseen, kun ainakin meidän aikaan viidennellä opiskeltiin sijamuotoja. Mutta mikä ihme on akkusatiivi!? En muista aiemmin kuulleenikaan. Kaikki muut sijamuodot herättävät jonkin hiljaisen muistivärähdyksen, mutta akkusatiivi ei sytytä. Otan myös mielelläni vastaan vinkkejä, mistä löytäisi helposti tiivistettynä alakoulun oppivaatimukset erityisesti äidinkielen, mutta myös muiden aineiden osalta.

Arkiviikko on melkein pulkassa. Iso-O kävi torstaina poimimassa omenoita. E:sta poiketen hänellä ei ollut aavistustakaan, missä päin Massachusettsia ja minkä nimisessä omenatarhassa hän vieraili. Tänään hänellä oli luokkaretki Harvardin kasvitieteelliseen puutarhaan. Kengät unohtuivat kouluun. Kaikkien koulukuvaus oli eilen. Huomenna on Pikku-O:n Suomi-koulu. Ja ylihuomenna Iso-O:n yökyläily. Kaikenlaista.