Nor'Eastern toi talven hetkeksi

T avusti minua talvirenkaiden tilaamisessa maanantaina ja nyt ne odottavat asennusta läheisessä liikkeessä. Harmi vaan, että talvi ehti ensin. Keskiviikkona marraskuun 7. päivänä saimme ensimmäisen lumisateemme ja enimmillään maassa oli viitisen senttiä lunta. Viime vuonna ensilumi tuli lokakuussa, ja jäi käytännössä ainoaksi lumeksemme koko talvena. Nytkin se on parin päivän aikana käytännössä kadonnut kokonaan muutamia pikkukasoja lukuunottamatta. Mutta keskiviikkona niitä renkaita olisi kyllä tarvittu. Tai oikeasti en tiedä, että minkälaisen eron ne olisivat tehneet, sillä ainoat oikeat renkaat olisivat olleet nastalliset, ja sellaiset on täällä kielletty. Mutta lumisade jokatapauksessa yllätti sekä minut että monen muun ja ajoin työmatkaani jonossa yli kaksi tuntia. Worcesterissa tie oli kuin luistinrata. Radalta selvittyäni jouduin ajamaan kymmenisen kilometriä suola-auton perässä, eikä se ollut kivaa sekään. Isot suolarakeet vain ropisivat autonpohjaan.

Lapsia lumi on riemastuttanut. Olen pystynyt maanantaisen lomapäiväni ja leppoisan erikoislääkärin vuoksi viemään lapset kouluun aamuisin. Niinpä lapsilla ei ole ollut polkupyöriä koululla. T:n hakiessa heitä keskiviikkona, jäivät he koulumatkakävelyn jälkeenkin vapaaehtoisesti vielä pihalle, ja torstaiaamuna E ryntäsi ulos puolisen tuntia ennen kouluunlähtöä ja vapaaehtoisesti tarjoutui harjaamaan lumet pois auton päältä. En vastustanut.

Mitä muuta meille on vaalien ja lumen lisäksi viime päivinä tapahtunut, selviää seuraavana. T saapui sunnuntai-iltana kongresseistaan iloisena ja innostuneena - ihana nähdä, kuinka joku nauttii työstään. Sandy-myrskyn vuoksi yhden session puheenjohtaja oli puuttunut, ja arvaatte varmaan, kuka otti pestin vastaan. Myös oma esitys oli mennyt hyvin ja poiki mahdollisesti yhden lisälukijan itse pääteokselle, väitöskirjalle, joka sekin etenee aikataulun mukaisesti kaikenlaisista hidasteista huolimatta. Näitä hidasteita ovat opettaminen kolmesti viikossa sekä erityisesti kodin- ja lasten asioiden hoitaminen. Pikku-O:n preschool on T:n kannalla normaalisti hyvin toimiva, sillä se on auki aina kun Boston College on auki. Ainoan poikkeuksen tekee marraskuun alkupuolen kolmipäiväinen opettajien koulutus, jolloin preschool on kiinni, eikä korvaavaa paikkaa ole osoitettu. Nämä kolme päivää ovat tämän viikon ke-pe. T:n opetuksen vuoksi asia meinasi tulla aikamoisen ongelmalliseksi, mutta saimme apua yllättävältä taholta. Newtoniin muutti pari viikkoa sitten suomalaisperhe, jonka äidin kanssa olin aiemmin muutaman sähköpostin vaihtanut yhteisten tuttaviemme vuoksi. Itseasiassa satun tietämään hänet jo opiskeluajoilta muutamaa kurssia ylempänä olevana. Hassua kyllä perheenisä on sellainen, jonka kanssa T oli vaihtanut sähköposteja kuukausia sitten heillä olevan yhteisen tuttavan vuoksi. Pitkä selostuksen jälkeen viimein itse asiaan. Perheenisä on toistaiseksi kotona 4-ja 2-vuotiaiden tyttärien vuoksi, ja ystävällisesti he tarjoutuivat ottamaan Pikku-O:n sinne leikkikaveriksi sekä keskiviikkona että vielä tänään perjantainakin. Niin hyvä mieli tulee tälläisestä ystävällisyydestä! Perhe tulee meille lauantaina syömään, mutta toivottavasti voimme olla heillekin joskus avuksi.

Vuosittainen Book Fair-kirjatapahtuma meni ohi hieman yllättäen, sillä yhtään ei tehnyt mieli palata pimeässä koululle kirjoja ostelemaan. E ja Iso-O saivat molemmat käyttöönsä 10 dollaria, ja löysivät niillä kohtuullisen mieleiset kirjat. Iso-O, jolla on melkoisen boheemi suhtautumistapa tavaroihinsa, sai mukaansa 20 dollarin setelin, jonka osalta kävimme keskustelun, kuinka paljon siitä on tarkoitus tilittää takaisin, ja kuinka vaihtorahojen kanssa toimitaan. Hienosti hän toimittikin T:lle 11 dollaria heti kotiinsaapumisen jälkeen. Sen sijaan hupparin kanssa meinasi käydä köpelösti. Koululla on Lost and Found-laatikko, joka suuresta koostaan huolimatta täyttyy kuukauden aikana poikkeuksetta aivan pintaan saakka. Joka kuukauden lopuksi se tyhjennetään ja vaatteet luovutetaan kodittomille lapsille. Käsittämätön määrä vaatteita koululaisilta katoaa kuukaudessa ilman että vanhemmat yrittävät niitä jälkikäteen löytää. Iso-O oli riisunut hupparinsa jossain välissä ja unohtanut sen olemassaolon. Kun kylmä keli hetkellisesti saapui, tuli tarve löytää huppari uudelleen käyttöön. Onneksi tuli, sillä muuten emme olisi ehtineet kaivata sitä tarpeeksi aikaisin ennen tämänpäiväistä laatikontyhjentämistä. Sieltähän se tietenkin löytyi.

Lumi on käytännössä sulanut ja paljastanut altaan vihreän nurmikon ja vielä osittain lehdelliset puut. Maanantaiksi on kuulemma luvattu jopa 70 Fahrenheitin (21*C) lämpötiloja, mikä ei enää kovin talvelta kuulosta. Ehkä jäämme odottamaan sitä seuraavaa talvea vielä muutaman viikon ajaksi. Toivottavasti se kuitenkin tulee paremmin kuin vuosi sitten.