Ruska-retki Columbus Day-viikonloppuna

Kuulin radiosta, että Columbus Day-viikonloppu on vilkkain autoiluviikonloppu; äitienpäivä jää kakkoseksi. Olisin itse veikannut Thanksgiving ja joulu, mutta ilmeisimmin puhuttiin nimenomaan autoilusta, ei matkailusta. Syynä tähän tienpäällä olemiseen on se, että lomien ollessa vähäisiä nousevat kolmen päivän viikonloput omaan arvoonsa, ja tähän aikaan on vielä ruskakin kauneimmillaan. Ainakin New Englannissa.

T oli suunnitellut viettävänsä suhteellisen rauhallisen viikonlopun lähestyvän kongressin papereiden viimeistelyn parissa. Kävi kuitenkin ilmi, että iso osa ensi vuoden syksyn opetuspaikoista hakee työntekijöitään juuri nyt. Jokaisen hakuprosessi on hieman muista poikkeava ja vaatii paljon aikaa ihan pelkkään tietojen näpyttelyyn. Deadline:ista ja viikonlopun rauhallisuuden tuhoutumisesta huolimatta hän halusi kuitenkin tehdä pienen ruskaretken lähiseudulle. Lähdimme Wachusetts Mountainille.

"Onko pakko lähteä?" On. Tulemme jo iltapäiväksi takaisin. "Niin varmaan". Iloinen perhematka alkoi takapenkin negatiivissävytteisillä ennakko-odotuksilla. Matka kohti laskettelukeskusta olikin melko takkuinen pissatauoista johtuen ja bensa-aseman haasteellisen saavuttamisen vuoksi, mutta viimein saavuimme perille. Olimme ottaneet mukaamme lasten lyhyiksi jääneet laskettelusukset sekä Pikku-O:n pieneksi jääneen kypärän, sillä tiedossa oli, että samalle viikonlopulle sattui Wachusetts Mountainin Columbus Day Ski - Snowboard Sale & Swap. T hinnoitteli sukset ja kypärän niin hyvin, että ne kaikki menivät. Suunnilleen samalla hinnalla saimme kaikille uudet sukset sekä Iso-O:lle kypärän (Pikku-O siirtyi käyttämään Iso-O:n vanhaa). Loistojuttu.

Kun ostoshommat oli hoidettu, lähdimme kiipeämään mäenrinnettä ylös. Tavoitteena oli kokea ruska hieman tasamaata korkeammalta. Wachusetts Mountainin huippu on 2006 jalan korkeudessa, ala-asema 1006, joten nousua tuli jokseenkin tarkkaan tuhat jalkaa eli 305 metriä. Nousimme polkua pitkin, mutta laskeuduimme rinnettä myöten. Alaspäin tullessa maisemat palkitsivat ja aamuinen takapenkin harmistus oli tiessään. New Englannin ruska on aikamoisen hieno vai mitä mieltä olet kuvista.

Ajoimme takaisin Worcesterin kautta, jotta lapset - ja T - pääsivät näkemään, mihin äiti aina katoaa. T halusi samalla käyttää auton pesussa, joten aikaa kului. Puolipäiväretki muodostui, kuten lapset arvelivat, kokopäivämatkaksi. Nälkä oli kiljuva. Ja tunnelma autossa jälleen sen mukainen.

Kotona pikasuihkun ja ruoanvalmistuksen jälkeen perusjauhelihaspagetti maistui gourmetillalliselta. Samaan aikaan Iso-O:n kaveri soitti kysyäkseen, onko Iso-O ollenkaan tulossa. Nopeasti keräsimme kamat kasaan, ja matami lähti SpongeBob kainalossaan kohti uusia seikkailuja.