Pelleilyä

Edellisenä viikonloppuna ajelin Lexingtoniin Suomi-kouluun kahden viisivuotiaan kanssa. Sukupuolien erot tulivat mainiosti esiin. H puhui ja Pikku-O kuunteli. Lasten parituntinen kouluaika kului itselläni koulun kahvilassa muiden kanssa jutellessa. Paljastui, että blogiamme käydään lukemassa täälläkin. Hassua. Kotimatkalla takapenkin keskusteluiden aihegeneraattoriksi vaihtui Pikku-O. Hauskuutta löytyikin sitten erityisesti sanasta "butt".

Pikku-O kertoi iloisena, kuinka hän oli jättänyt lunch boxin lounaan syömättä ja valinnut koululounaan. Kuulustelun jälkeen kävi ilmeiseksi, että pizza-slicen kutsu oli ollut liian voimakas. Koska lounas on maksullinen, syntyi tästä pieni selvittelyurakka. Meidän olisi pitänyt "opt out" koululounaista - siellä on ollut lounas odottamassa jokaista koululaistamme jokaikinen päivä. Kuinkakohan monta kertaa Pikku-O on sen käynyt syömässä? Saimme tilanteen korjattua, mutta vieläkään ei ole selvää, miten ns. tilillemme pääsee ja minkäkokoinen summa siellä on odottamassa. Sovimme Pikku-O:n kanssa vielä pitäytyvämme omissa eväissämme. Koululounas kun lähinnä sisältää pizzaa, chicken nuggetseja, ranskalaisia perunoita ym. yhtä terveellistä.

Iso-O on parin viikon ajan suunnitellut tekevänsä oman sanomalehden leikkaamalla jutut oikeista lehdistä ja - ilmeisesti - liimaamalla ne vihkoon. Olen yrittänyt viivytystaistelua, sillä jo sieluni silmin näin syntyvän sotkun. Viivytystaisteluni epäonnistui, mutta sain tilanteen hieman helpommaksi meille aikuisille sillä, että kehoitin häntä tekemään leikkaustyön ulkoterassilla. Viime aikoina on ollut mukavan lämmin, joten mikäpä sitä on ulkona istuskellessa auringonpaisteessa yli 20 Celcius-asteen lämpötilassa. Silppua syntyi. Tällä hetkellä hänellä on 3 muovikassillista leikattuja juttuja. Itse sanomalehteä ei vielä ole syntynyt yhtään. Jotenkin en ole yhtään yllättynyt.

Viikonloppu sujui kotosalla niinkuin lasten toiveisiin yleensä kuuluukin. Kävimme kiertämässä Crystal Laken lauantaina ja vierailemassa vuosittaisessa Harvest Fest:issa sunnuntaina. Lähtöinnokkuus kävelyretkille oli jälleen kerran lähellä nollaa. Mitä meidän iloiselle kolmikollemme on oikein tapahtunut? Haluaisivat vain lojua kotona. Tilanne onneksi aina muuttuu, kun pääsemme liikkeelle.

Puutarhurisieluni on kokenut monta syvää kolhua epäonnistuneiden kurpitsaviritelmien johdosta. Edellisenä kesänä kuolivat kuivuuteen. Tänä kesänä upeat kukat hävisivät toinen toisensa jälkeen pupujen ym. muiden eläimien toimesta. "Never give up hope, mom!" on minua kannustettu ja annettu ohjeita erinäisten turva-aitojen rakentamiseksi. E jopa ehdotti "Russian Guards" palkkaamista. Don't ask! Lämpimien kelien vuoksi viimeisin kukka puhkesi muutama päivä sitten. Koska talvi vääjäämättä lähestyy, leikkasin sen irti, ja meitä on ruokapöydällämme ilahduttanut kaunis, keltainen kukka. Tai ainakin minua on ilahduttanut. Ja taas olen valmiina taistoon. Ensi kesänä sitten! Tyhjensin kompostinkin kukkapenkin alueelle. Ei ainakaan ravinteista ole nyt pulaa.

Yhdysvaltain kongressi teki itsestään maailmanluokan pellen sulkemalla julkisen puolen rahoituksen yli kahdeksi viikoksi. Partial government shutdown saatiin viimein purettua 17.10.2013 ja velkakattoa yli 50:n kerran nostettua sen olemassaoloaikana, mutta suurta haittaa tästä sulusta ehti olla laajalle yleisolle. Minulla olisi muutama pikkuehdotus kongressille, mutta ulkopuolisena jätän ne omaksi tiedokseni. Varsinkin, kun järkipuhe ei siinä porukassa läpi menisi kuitenkaan. Jos on Suomen politiikassa pellejä, kyllä niitä löytyy täältäkin, oikein amerikanluokan mittakaavassa.