Lasten talviloma kotona ja Cannonilla

Lapset viettivät talvilomansa pääosin kotona tai sen läheisyydessä oman työssäkäyntini ja T:n opetusvelvollisuuden vuoksi. Hyväähän sellainen laiskaelämä tekee (*haaveilee omasta kiireettömästä ajasta*). T löysi BC:n kirjastosta vanhan painoksen kirjasarjasta Lord of the Rings, ja E on uppoutunut sen lukemiseen. On hienoa, miten hyvin hän jaksaa keskittyä pieneen printtiin ja hirveän paksuun kirjaan. Itse kun tuossa iässä luin lähinnä Viisikoita ja Neiti Etsiviä. Lisääntyvästi hän kyllä on kysellyt, milloin hän saa katsoa sarjan elokuvana, milloin on aika Harry Potter-elokuville, milloin saa pelata tietokoneella ja milloin saa katsoa televisiota. E on lapsistamme ehdottomasti innokkain tietokonepelaaja, ja jos minkäänlaisia rajoituksia ei olisi, pelaisi hän varmasti tuntitolkulla. Onneksi hänellä siis on tuo kyky keskittyä myös lukemiseen.

Iso-O:n loman pari ensimmäistä päivää meni sairastaessa, mutta toivuttuaan pääsi hän kertaalleen kaverinsa luokse käymään. Loppuviikosta hän korjasi itse ommellen omat revenneet lasketteluhousunsa ja on muun ajan puuhastellut askartelujensa parissa. Yhden päivän E ja Iso-O olivat After School-ohjelmansa järjestämässä loma-ajan hoidossa, mikä edeltävästi heitä hieman harmitti, mutta osoittautui oikein kivaksi jutuksi.

Pikku-O ei virallisesti lomaillut, vaan kävi omassa preschoolissaan T:n opetuspäivien aikana. Se ei tuntunut häntä yhtään harmittavan, olihan se mukavampaa kuin venyä ja vanua T:n työpöydän äärellä BC:llä isosisarustensa kanssa. Kotipäivien aikana Pikku-O on osallistunut Iso-O:n kanssa askarteluihin, ja pitänyt Iso-O:lle seuraa sairastamalla itsekin.

Jottei lapsista aivan tuntuisi osattomalta kavereiden matkatessa lomalle vaikka mihin päin maailmaa, päätimme tehdä oman minireissumme Cannon Mountainille, yhteen lempilaskettelupaikoistamme. Perjantaina sain luvan lähteä töistä hieman aiemmin ja tapasin muun perheen Methuen-nimisen kaupungin alueella. Sinne parkkeerasin autiolle kauppakeskuksen parkkipaikalle pikkuautomme, hyttyseksi tuttavallisemmin nimetyn, ja hyppäsin muun perheen seuraksi isompaan autoomme loppumatkan ajaksi.

Koska muillakin oli hiihtoloma, emme päässeet mukavaan hotelliimme vaan majoituimme Rodeway Inn-motelliin. Jälleen ehkä ei se viiden tähden hotelli, mutta kaikille löytyi sija nukkua, huone oli suuri, ja sisälsi kaiken tarpeellisen ja hieman yli. Tyypillisesti majoitukseen ei kuulu aamupalaa, mutta tässä motellissa jonkinsorttinen viritelmä oli tarjolla ja vaikkei se suomalaiselle hotelliaamiaiselle vertoja vetänytkään, saimme sentään jotain vatsanpohjalle ennen laskemaan lähtemistä.

Nyt joudun kehumaan perhettämme. Kun ajoimme Cannon Mountainin ala-aseman vierelle autoa purkamaan, tiesi ihan jokainen, mitä pitää tehdä. E ja Iso-O kantoivat raskaan mono-ja kypäräkassin, itse raahasin lounaskassimme ja Pikku-O seurasi perässä. Kun kassit olivat ala-aseman sisällä, palasimme hakemaan sukset ja sauvat ja T:n viedessä autoa kauemmalle parkkipaikalle saimme kerralla vietyä kaikkien kaikki välineet suksitelineeseen odottamaan. Jokainen kantoi omansa ja jotain lisää. Pikku-O:kin.

Itse laskeminen meinasi jälleen alkaa Pikku-O:n makaronijaloilla ja jatkuvalla itkunsekaisella valituksella. Ajattelin, että näin sitä jälleen mennään päivä Pikku-O:n pitäessä sauvoistani kiinni. Vaan eipä mennytkään. T jaksoi nähdä vaivan ja kannustaa Pikku-O:ta uskaltamaan, ja niin siinä vain kävi, että nyt viimein hänkin laski reippaasti loivia rinteitä yksinään alas. Jee. Sen verran hitaammin hän vielä tuli, että E ja Iso-O menivät pääosin kahdestaan tai T:n kanssa, ja minä Pikku-O:n edellä tai perässä hieman helpommilla rinteillä. Mutta ei enää mene kauan, kun pääsemme kaikki koko alueelle. Tai no kiirehän ei ole, sillä perhealueen rinteet ovat helposti Etelä-ja Keski-Suomen laskettelukeskuksia monipuolisempia.

Lumisateessa ajoimme takaisin kotiin. Lapsilla oli vielä sunnuntai aikaa levähtää ennen maanantaina alkanutta koulua. Seuraava loma tosin häämöttää jo kuuden viikon päässä - tällä kertaa minullakin.