Viikon väännöt

Maanantai oli E:lla ja Iso-O:lla vapaa Nemo-myrskyn aiheuttaman lamaannuksen vuoksi, mistä aiheutui T:lle lisähaastetta, sillä hänellä oli aktiivinen opetus- ja opiskelupäivä. Pikku-O vietti puolipäivää omassa preschoolissaan, mutta E:n ja Iso-O:n kohtaloksi koitui odottelu T:n työtilassa Boston Collegessa. Edeltävästi he odottivat tätä innolla, mutta tylsäähän heillä oli ollut. Sama tulee toistumaan huomenna heidän talvilomansa alettua.

Loppuviikko oli koulua normaaliaikataulun mukaisesti. Pientä sekoitusta pakkaan aiheutti Ystävänpäivä, joka on iso juhla. Edeltävästi saimme jokaisen luokasta kaverilistan käyttöömme, ja vaikka näennäisesti todetaankin, ettei velvoitetta ole, on kaikille kavereille valmistettava jonkinsorttinen kortti. Ajatuksena tietenkin on se, ettei kukaan koe jäävänsä vähemmälle. Meidän perheessämme se tarkoittaa n. 75 kortin valmistusurakkaa, mikä on haastavaa, kun tekemistä riittäisi ilmankin. No, jokainen sai korttinsa valmiiksi, ja päivän jälkeen kotiin kannettiin suunnilleen sama määrä paperia - ja Pikku-O:n tapauksessa karkkia, heidän koulussaan kun karkkia ei ollut allergioihin vedoten kielletty.

Kaikenlaista virallistakin vääntämistä on viikkoon mahtunut. Pikku-O:n kouluunilmoittautumisen aika lähestyy, ja sitä varten on täytynyt täyttää melkoinen kasa paperia ja haalia liitteitä, kuten todistus siitä, että asumme todellakin koulun alueella, emmekä vain yritä luimistella sisään. Toinen vaatimus on lääkärintodistus terveydentilasta sekä lyijytesti, ja kun meillä nyt viimein on asianmukainen vakuutus, aktivoiduin asian kanssa. Vaan eihän se tietenkään mikään yksinkertainen juttu taaskaan ollut. Lääkärimme ei suostu ottamaan kaikkia kolmea lastamme peräkkäin, joten teemme nyt sitten kaksi erillistä reissua vastaanotolle.

Passimme uhkaavat vanhentua tämän vuoden puolella, joten sekin asia on syytä hoitaa kuntoon. Bostonin kunniakonsulaatissa se ei onnistu. Matkaamme New Yorkiin huhtikuussa lomani aikaan päiväseltään. Koska T ei liity iloiseen joukkoomme, jouduimme hankkimaan notarisoidun kopion sekä T:n passista ja T:n omasta todistuksesta siitä, että hänelle lasten uusien passien hankkiminen on ok. Tämän todistuksen printtaaminen vaati kaksi erillistä käyntiä yliopistolla, sillä ensimmäisellä kerralla yksikään tietokoneista, joita hän yritti tähän 45 minuutin ajan käyttää, ei suostunut yhteistyöhön. Onneksi notarisointi oli helpompaa, sillä opiskelijoille on yliopistolla käytettävänään ilmainen notarisointipalvelu. Nyt enää pitää saada Suomen passivaatimukset täyttävät kuvat meistä kaikista - ja tehdä se matka New Yorkiin.

Pesuhuoneen hana on tiputtanut vettä kuukausien ajan. Tämän viikon aikana T on ensin korjannut sitä tuntien ajan, kutsunut sitten putkimiehen paikalle, ja viimein hommannut uuden hanan ja asentanut sen itse tänään. Aika näyttää, pitääkö asennustyötä jatkaa vuosikymmeniä vanhan putken osalta. Ei varmaan. Eiku.

Tänään vapaapäivänä aikaan on satanut lunta. Ei mitään suuria määriä, mutta lumitöitä vaativasti kuitenkin. Meidän kolamme on halkeamassa, eikä enää ole käyttökelpoinen kuin keveän puuterilumen työntelyssä. Onneksi lumi pääosin oli sellaista. T:n mukaan halkeamat olen aiheuttanut minä vääränlaisella kolaustekniikalla (?!?), mutta taitaapa se oikea syy kuitenkin löytyä kolan päälle astuneista lapsista. Oli syy mikä tahansa, tilanne on harmillinen, sillä kolaa ei tästä maasta löydy. Lumitöiden lisäksi olemme syöneet hyvin ja viettäneet oikein perinteisen kotipäivän. 76 työtunnin jälkeisen viikon jälkeen oikein sopivaa. E ja Iso-O palauttivat viikon ainekirjoitusaineensa aiheesta Lumi. "Lumi on valkoisia palloja", alkoi Iso-O:n aine. Aika sympaattista.

Lopuksi, Oulun kotimme etsii jälleen uutta asukasta. Olehan yhteydessä, mikäli tiedät hyvän, kotia vailla olevan perheen.