President's Day 2011

Neljä viikkoa henkilöstä toiseen kiertänyt flunssa ei ole vieläkään jättänyt perhettämme. Lauantai-iltana kaikilla oli jotain ongelmaa, ja järjestys parhaiten voivasta huonoimpaan oli Iso-O, E, T, Pikku-O ja J. Jätimme sunnuntaille suunnitellun laskettelureissun väliin, ja majoittauduimme sisälle koko porukalla. Menin lasten kanssa seitsemältä nukkumaan, ja nukuimme pitkälle sunnuntaiaamupäivään (itselleni tuli 14 tuntia täyteen ensimmäistä kertaa vuosiin). Ehkä tämä hieman auttoikin, ja vaikka tauti edelleen on kiusanamme, on usko parantumiseen jälleen nousussa.

Viikonloppu neljän seinän sisällä tällä porukalla on tilanne, johon täytyy löytää ratkaisu. Niinpä lähdimme maanantaina Washingtonin syntymäpäivän kunniaksi käymään Bostonin keskustassa. Kun ehdotin retkeä, oli vastaanotto varauksellinen:"Onko pakko lähteä? Minä ainakin haluan jäädä kotiin". Satoi lunta, kun puolelta päivin, riisipuuron syötyämme, lähdimme.

Pitkähkö metromatka Newton Highlands:ilta Arlingtonin pysäkille sujui yllättävän mukavasti. Pikku-O:kin alkaa olla sen ikäinen, että motivointirusinat ym. aiemmat pakolliset viihdyttimet oli ensimmäistä kertaa mahdollista jättää pois. Hän vain keskittyi katselemaan ja kommentoimaan näkemiään kirjoituksia tai lähinnä kirjaimia:"Äiti, O! S! I!" Aika kiva.

Arlingtonissa nousimme takaisin maanpinnalle ja suoraan Boston Common-puistoon. Vaikka oli vain muutama aste pakkasta, tuuli tosi kylmästi, ja olimme kaikki aivan jäässä. Niinpä luistelijoiden näkeminen Frog Pondilla ja kiipeily ja laskeminen leikkipuistossa ei jaksanut kovin kauan innostaa - varsinkaan E:a. Oli lupauksen lunastaminen aika.

Lähin Dunkin' Donuts löytyi aivan puiston viereltä. Tämä epäterveellisyyden ilmeentymä täytti pikkuväen odotukset, ja kaikki istuivat suut virneessä suklaapäällysteiset donitsit käsissään. Iso-O oli nopeasti syönyt omansa ja yritti alkuun epäsuorasti ehdottaa uutta donitsia:"Tehdäänkö äiti vielä jotain kivaa?" Kun ilahtuneena kysyin, mitä hän vielä toivoisi tehtävän, osoitti hän Pikku-O:n donitsia ja ehdotti sitten suoremmin:"Osta, pliiiiiiz, toinen tuollainen, edes puolikas!" Pikku-O oli jalomielisellä tuulella, ja taittoi omastaan palasen Iso-O:lle, ja kaikki olivat jälleen tyytyväisiä.

Jostain syystä donitsipaikoissa ei ole yleisiä vessoja, joten lepohuone oli syytä löytää muualta. Kävelimme korttelin verran päästäksemme Macy's tavarataloon. Sisääntuloaula on täynnä kosmetiikkatuotteita, joita katsoessaan E ihmetellen totesi:"Miksi täällä on vain naisten juttuja?" WC-käynnin jälkeen löytyi muutakin kuin naistenjuttuja, ja kolmikon kiinnostus nousi. Iso-O löysi itselleen vaikka mitä ostettavaa:"Ihania mekkoa! Hieno paita! Äiti, katso näitä housuja!", ja harmitteli sitten dramaattisesti, kuinka hänellä ei ole yhtään mekkoa. Totta onkin, että A-kummin prinsessamekot ovat muuttuneet minimallisiksi, mutta ehkä tässä jälleen kerran mentiin aavistuksenomaisesti liioittelun puolelle. Pikku-O halaili pehmoeläimiä, ja ehdotti hänkin itselleen muutamaa prinsessamallista mekkoa(!). E katseli aavistuksen rauhallisemmin poikien vaatteita, eikä tuonut omia toiveitaan ihan niin suurieleisesti esiin.

Lumisade oli jo tauonnut, kun astuimme kotipysäkillämme ulos metrosta. Aurinko paistoi lämpimästi, ja osa sataneesta lumesta oli sulanut pihatieltämme pois. Lopuista huolehtivat reippaina E, Iso-O ja Pikku-O. Itse tulin suoraan sisään valmistelemaan pizzan leipomista. En kuitenkaan päässyt alkua pidemmälle, kun kolmikko saapui myös sisään. Iso-O ilmoittautui heti innokkaasti auttamaan. Kun kysyin, haluaako Pikku-O:kin osallistua, vastasi Iso-O hänen puolestaan:"Pikku-O:n on pakko, me olemme viralliset pizzan leipojat".

Pikku-O sekoitti kuivahiivan, jauhot, pienen määrän sokeria sekä suolan. Iso-O jatkoi veden-ja öljynlisäämisen jälkeen vaivaten taikinasta oikein mallikkaan. Molemmat saivat omat pellit, johon he ensin levittivät taikinan, sitten tomaattimurskan, ja lopuksi Pikku-O:n raastaman juuston, edellispäivän pihvinjämät, pilkotut sipulit ja ananasmurskan. E saapui keittiöön maustamisen aikaan, ja ripotteli pintaan oreganoa ja mustapippuria. Uuni paistoi pizzat tasaisesti ja ruoka maittoi kaikille:"Nämä meidän leipomat pizzat ovat kyllä, äiti, paljon parempia kuin ne sinun tekemäsi!"

Ruokailun jälkeen T siirtyi takaisin opiskeluhommiinsa, ja me pelasimme muutaman erän tämän hetken suosikkipeliä, Mancalaa. Iltasatu (Ella ja kaverit) luettiin etuajassa, ja sen hauskat tarinat uppoavat erityisen hyvin kahteen vanhimpaan. Nukkumaanmenon lähestyessä Iso-O harmitteli E:n aamulla irronneen hampaan katoamista - E oli nimittäin luvannut tämän Iso-O:n aiemmin kadonneen ensimmäisen hampaan tilalle tyynyn alle laitettavaksi. Nytkään ei siis ollut hammaskeijulle mitään tarjottavaksi. On pakko vaan odottaa seuraavan hampaan irtoamista.