Kevään henkäys

Kontrasti oli melkoinen, kun seisoin metrossa paksu karvakauluksinen toppatakkini kiinni vedettynä ja viereeni saapui nuori tyttö hihattomassa topissaan. Koko viikon ollut pitkälle toistakymmentä astetta ja ilmassa on ollut keväinen tuoksu, mutta ehkä toppi kuitenkin oli hienoista liioittelua. Liioittelua tosin oli myös takin kiinnivetäminen.

Lumikasat ovat huvenneet, mutteivat tarpeeksi. Edelleen iso osa kävelyteistä on umpihankea ja autotietkin huomattavasti tavanomaista kapeampia. Niinpä lapset ovat koko helmikuun ajan, tätä päivää lukuunottamatta, kulkeneet kouluun autokyydillä. Lämpöaaltoa on tiedossa vielä muutaman päivän ajan, mutta lasten ensiviikkoisen hiihtoloman ajaksi on tiedossa jälleen lunta. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä moniviikkoisen sairastamisen sekä T:n lukukiireiden vuoksi laskettelureissut ovat viimeisen kuukauden ajan jääneet kokonaan tekemättä.

Tämän keväisen viikon aikana on vietetty ystävänpäivää ja 100. koulupäivää. Kindergardenissa tämä tarkoitti 100 erilaisen esineen, askartelun, keräilytuotteen ym. haalimista. Iso-O päätyi tekemään 100 eriväristä huutomerkkiä, mikä mielestäni kuvastaa matamiamme melkoisen hyvin. Paraatiin eivät nämä esikoululaiset osallistuneet; se oli ekaluokkalaisten juttu, ja on edessä ensi vuonna.

Ystävänpäiväksi kuului askarrella jokaiselle luokkakaverille kortit. Kun luokkakavereita on 25 (Pikku-O:lla 15), oli niissä hieman tekemistä. Vaikka projekti tuntui aikamoisen työläältä ainakin itselleni, oli ihana katsoa sitä iloa, jonka vastalahjoina saadut kortit aiheuttivat.