Uimahousut jalkaan ja pelastusliivi päälle!

Viimein olemme päässeet Atlantin aaltojen makuun. Silmiin osui pari viikkoa sitten "Free Ferry Dayn" eli Bostonin edustalla oleviin saariin kuljettavien lauttojen ilmaispäivän mainos. Onneksemme saimme varattua kovasti kysytyt liput ja samalla siis päivän koko perheelle jälleen vähän erilaisessa ympäristössä. Saaren - joita yhteensä on 34 - nimi on hieman hehkutuksensävyisesti Spectacle Island, mutta sinällään kyse on oikeasti aivan viehättävästä pikkusaaresta. Tunnelma oli pään päältä lenteleviä jumbojettejä lukuunottamatta varsin kotoinen, Spectacle kun on kuin Suomenlinnan ja Kaivopuiston kaunis risteytymä. Ja siellä pääsee uimaan, myös ilman tornistaan katsovaa rantavahti-isoveljeä! Ja se ei olekaan ihan mikään pikkuasia.

Kotimme lähellä oleva järvi menee kiinni elokuun puolivälissä. Kyllä. Eihän se järvi sieltä mihinkään häviä, mutta maailma näyttää elokuun puolivälistä lähtien siltä kuin järveä ei olisikaan. Ongelma on siinä, että kyseisen Chrystal Laken hengenpelastuspalveluun ei riitä tarpeeksi väkeä. Ja siksi järvellä pistetään lappu luukulle. Suomalaisen voi olla vaikea ymmärtää, että millä lailla tämä vaikuttaa asiaan, mutta se nyt vaan on niin että siitä hetkestä kun hengenpelastajat poistuvat, on oltava niin kuin järveä ei olisi lainkaan. Koska sitä ei ole, ainakaan uimareille. Asia on ollut paikallisessa lähdistössä näyttävästi esillä, pääkirjoituksia myöten. Intohimoja herättävä teema siis myös monelle muulle kuin kesänsä pääosin järvessä likoamalla viettävälle skandinaaville.

"Ympyrässä uintia Chrystal Lakella" (kesäkuun 5)
"Lautakunta haluaa lisää uintipäiviä" (kesäkuun 9)
"Pitäkää Chrystal Lake auki koko kesän ajan!" (mielipide, kesäkuun 16)
"Ei riskiuintia Chrystal Lakelle" (kesäkuun 17)
"Ei lisää uintimahdollisuuksia Newtonin Chrystal Lakelle" (heinäkuun 9)

Lopputulos siis on: paljon porua ja vähän villoja. Hengenpelastajien kausi päättyy elokuun puolivälissä ja samalla loppuu myös uinti järvessä. Tai pikemminkin, siinä pienessä nurkassa järveä, jossa uiminen on ylipäätään sallittua. Asiassa päätösvaltainen kunnan komissio ampui myös alas ajatuksen "riskiuimisesta" - siitä huolimatta, että asiasta keskusteltiin kunnan juristienkin kanssa. Logiikka olisi tässä lainopillisesti varmistetussa tapauksessa mennyt niin, että hengenpelastajien ollessa poissa kunta ei ole vastuussa "riskiuinnin" aiheuttamista kuolemantapauksista, loukkaantumisista tai muista vahingoista. Mutta jännittäväksi ajatuksen tekeekin juuri se, mitä ei sanota ääneen. Mitä ilmeisimmin kunta pelkää kaikenlaisten "hyppää uimataidottomana järveen ja haasta melkein-kuolemisesta Newton raastupaan" -häsläreiden ilmaantumista rahanjakojonoon. Tästä saattoi rivien väleistä lukea hyvinkin paljon. Ja kun halutaan sulkea pois mahdollisuus kunnan talouden romahduttamisesta tällä syyllä, pistetään järvi kiinni.

Järvimaisemaan ja järvissä pulikointiin tottuneen suomalaisen silmään kuitenkin jotkin keskustelun piirteet saivat ylleen tahattomankin koomisia sävyjä. Kysehän on, sikäli kun keskitytään vain uintiin, sinänsä vakavasta asiasta: "ennenaikaisten" kuolemantapausten välttämisestä. Siitäkin voidaan kuitenkin käsittääkseni keskustella monella tapaa, esimerkiksi toisaalla samassa osavaltiossa juuri tänään uintiretkellään hukkuneen teini-ikäisen tapaus mielessä pitäen. Ja kuitenkin luottaa ihmisiin, jos ihmisiin ja heidän arvostelukykyynsä mm. uimataidon suhteen nyt ylipäätään voidaan luottaa.

Oman kantansa paljastivat kunnanvaltuutetut, jotka keskustelivat "turvallisen riskiuinnin" järjestämisestä. Keskustelussa vilahtaneeseen mahdollisuuteen höllentää uintia koskevia kunnanmääräyksiä tarjottiin - ilmeisen vakavissaan - vaihtoehdoksi joko eräänlaisen "riskiuintilupakirjan" suorittamista tai velvollisuutta käyttää uidessa pelastusliiviä. Ja tämä on totta joka sana. Retoriseen peittämiseen oman kantansa esittämisessä heittäytyi puolestaan yksi asiassa päätösvaltaisen komission jäsenistä, joka totesi "riskiuinnin" olevan "vihamielistä hyvin riskivastaista kuntaa kohtaan" ja kysyi "Missä määrin voimme sallia ihmisten ottavan riskejä?" Selvääkin selvemmin asiaan puolestaan puuttui hengenpelastajista vastaava kunnan virkamies, joka ei jättänyt luottamuskysymystä puolitiehen: "En voi käsittää, että paikka pidettäisiin auki ja ihmisten annettaisiin pulikoida ihan omalla riskillään."

Toki on totta sekin, että sepalus auki uivia saa naarata Suomen järvistä aina pitkälle syksyyn, mutta jollain lailla omaa mieltä tämä kaihertaa. Miten tähän tulisi suhtautua, kun se spontaanisti miltei naurattaa ja itkettää samaan aikaan? Ehkä on niin, että en ole oikein osannut ymmärtää yhteiskunnan suojelevan roolin merkitystä ja olen itse ollut harhautunut. Jännittävää vain, että tulin tämän huomaamaan maahan, jota ei varsinaisesti holhousyhteiskunnaksi ole osattu mieltää. Mutta ehkä liberaali "yövartijayhteiskunta" tarkoittaakin oikeasti jotain muuta kuin sitä, että valtion ja kuntien annettaisiin tehdä vain ne ehdottoman välttämättömät toiminnot, joita ei markkinoilla voi myydä ja ostaa (joihin voisi kuulua esimerkiksi uintipaikkojen ylläpito ja niiden valvonta vaikka kellon ympäri)? Tai sitten tämä on pointti niiden laariin, jotka etsivät vahvistusta argumentilleen "kyllä libertarianistinen yhteiskuntakin osaa huolehtia lähimmäisestä" - tosin intressi taitaa mm. teini-ikäisten "riskiuimareiden" suojelemisen sijaan pikemminkin olla kalliiden oikeustapausten ja korvausmenettelyjen ehkäisemisen välityksellä kunnan talouden suojelemisessa.

Oli miten oli, lopuksi on syytä kirjata talteen paikallisen kunnanvaltuutetun terveiset suomalaisille järvenrantamökkeilijöille: "Swimming at your own risk is only asking for trouble." Pidä tämä siis mielessä kun seuraavan kerran mielessä vilahtaa ajatus uimisesta kesähelteellä. Omaan mieleen hiipii, vesielementtiin liittyen, vielä yksi näkökulma, jonka kanssa kunnanvaltuutetuilla saattaa tulevaisuudessa olla tekemistä - siis kun riskejä ryhdytään entisestään karsimaan. Kansalaisten suojeluhan täytyy toki ulottaa järvenrannoilta elämän rannattomalle ulapalle ja sen mainingeille. Ja rationaalisesti perustellulla tavalla. Pyydän saada silloin muistaa Pablo Picasson lauseen, joka hyvin voi toimia uudenlaista, riskivapaata elämänmuotoa keskeisesti kuvailevana inspiraation lähteenä: "Jos kokoamme kaiken sen, mitä lääketiede tänään voi varmasti väittää, se kuuluu näin: puhdas vesi kohtuullisesti nautittuna on varsin vaaratonta." Kannattaa uimisen lisäksi unohtaa siis myös kaikki kesäinen grilliruoka, sillä sekin voi juuttua kurkkuun.