Hellepäivä. Mukaan ei kuitenkaan pakattu eväitä, eikä juotavaa, kun hyppäsimme metroon koko energisellä porukallamme. Ihmisiä oli paljon liikkeellä; onhan täällä menossa Sail Boston 2009. Ylitimme sillan keskusta-alueelta Charlestownin puolelle, jossa kuusi yleisölle avoinna olevista suurista purjelaivoista sijaitsi. Kiersimme vahingossa vähän isomman lenkin, mutta näimme samalla kaunista merenrantaa upeine asuntoineen ja suurine yksityisvenealueineen. Meri oli ihanasti läsnä, aivan toisin kuin Oulussa, jossa meri on kätketty isojen rumien rakennusten taakse. Näkymä kohti keskusta-aluetta on viehättävä ja kotoinenkin huolimatta kohtuullisen korkeista rakennuksista.
Kuumuus, jano, nälkä ja väsyneisyys vaivasi pikkuväkeämme, mutta heidänkin toiveestaan kävimme yhdessä laivassa sisällä. Jono meni mukavan jouhevasti ja pääsimme laivan kannelle. Bluenose II on Kanadan lipun alla purjehtiva puuvene Nova Scotiasta. Pikku-O oli innoissaan pienistä, pyöreistä ikkunoista, jotka olivat hänen tasollaan. Sitten olikin aika levähdyshetkelle. Söimme Hotdogit nurmikolla varjossa istuen. Teki hyvää.
Olisi ollut lapsiystävällistä jättää reissumme tähän, mutta metrosta oli helppo hypätä pois muutama pysäkki aiemmin ja tutustua tekojärveen (reservoir) kävellen sen ympäri kohti Boston Collegen kampusta. Askel oli raskas erityisesti Iso-O:lla ja E:llä, joten upea kampus jäi heidän mielessään vähäisemmälle arvostukselle. Iso amerikkalaisen jalkapallon areena ja kampuksen suihkulähde herättivät vielä lievää innostusta, mutta sen jälkeen motivointia tarvittiin. Kotiin kuitenkin päästiin, ja unta ei tarvinnut houkutella.
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.