Naapurusto

Lasten kanssa naapurusto tulee nopeasti tutuksi. Ja onhan tässä naapurustossa ihmettelemistä. Olemme keskellä amerikkalaista unelmaa - suuria, vanhoja omakotitaloja isoilla, äärimmäisen hyvin hoidetuilla tonteillaan. Taloamme vastapäätä on pikkuruiselta vaikuttava omakotitalo kahden jättiläisen välissä - silläkin silti kokoa varmasti lähelle 200m2. Talojen ja pihojen hyvään kuntoon nähden on aika kummallista, että tiet ja varsinkin kävelytiet ovat huonommassa kunnossa kuin missään Suomen kaupungissa. On itsestään selvää, että rullaluistelua harrastetaan vasta Suomessa - polkupyörät aiotaan kyllä hankkia muillekin kuin T:lle, mutta varsinkin Iso-O:n kanssa on odotettavissa haastetta.

Löysimme vihdoin hiekkaa. Iso-O:n preschoolin lähellä on aasialainen kulttuurikeskus ja sen vieressä laaja, aidattu nurmikenttä pelejä varten sekä paljon hiekkaa, hiekkaleluja ja kohtuullinen leikkipuisto. Pikku-O:n kasvoilla oli onnellinen ilme kävellessään ankkakumppareilla lapio ja sanko kädessään. 4-vuotias, virtaa täynnä oleva tyttö hakeutui Iso-O:n seuraan. Tytöt keinuivat, kiipesivät ja rakensivat hiekkakakkuja yhdessä. Iso-O tosin oli kaksikon vetaytyvampi osapuoli. E tykkäsi heitellä kanssani frisbee:tä, mutta otti kivasti kontaktia paikallisiin, vaikkei vielä puhua osaakaan. Sateiden välissä oli hetken kuivaa - siksi tästä pienestä retkestämme jäi hyvä mieli.